Turpeen kadotettu huoltovarmuusrooli
Energiaturpeen käyttö on viime vuosina nopeasti vähentynyt päästöoikeusmaksujen ja turveveron nostaman hinnan takia. Kaupallisen käytön väheneminen vie pohjan tuotannolta, joka on suorastaan romahtanut viimeisen seitsemän vuoden aikana. Alenevasta käytöstä huolimatta olemme syöneet markkinaehtoiset varastot lähes loppuun. Samalla ei ole juuri mitään takeita varastojen täyttämisestä. Ja lupien saaminen uusille tuotantoalueille, jos niitä nyt joku haluaisi perustaa, on hyvin vaikeaa. Nämä kaikki johtavat siihen, että energiaturpeen huoltovarmuusrooli alkaa olla olematon taikka menetetty. Varastot alkavat olla tyhjät. Turpeen käytön ja tuotannon edellytyksistä pitäisikin huoltovarmuuden takia pitää huolta vielä ainakin tämä vuosikymmen.
Turpeen kilpailukyky on menetetty ennen kaikkea korkean päästöoikeuden hinnan takia. Hiilidioksiditonnin hintahaarukka on ollut viime vuodet 60-100 euroa/tn (CO2). Se tarkoittaa turpeelle energiantuotannossa noin 23–38 euroa/MWh lisäkustannusta. Tämän päälle maksetaan turveveroa 5,7 €/MWh ja turpeen tuotantokustannuksetkin ovat nousseet yleisen kustannuskehityksen takia. Se tosin koskee myös kilpailevia polttoaineita. Nämä kaikki nostavat turpeen kustannuksen niin korkeaksi, että siitä halutaan energiantuotannossa eroon.
Voidaan kysyä, tapahtuuko tämä huoltovarmuuden kustannuksella. Puun ja muiden hyvin sähköriippuvaisten energiantuotantomuotojen huoltovarmuus turpeeseen verrattuna on vielä vajavainen. Terminaaliverkosto ei ole Suomessa vielä riittävä ja valmis, joten toimitusvarmuus saatikka huoltovarmuus ei ole puun osalta turpeen varmuuteen verrattuna taattu vielä vuosikausiin. Terminaalien rakentamista haittaa luvituksen hitaus. Myöskään sähköön perustuvan energiantuotannon huoltovarmuudesta ei ole olemassa toimintamalleja. Eikä sähköön perustuva lämmöntuotanto mitenkään riitä tammi-helmikuun pakkasilla.
Puuta ja muuta turpeen tilalle
Kun turve näyttää vähenevän kaukolämmön tuotannosta hyvin nopeasti, tarvitsemme energiaturpeen käytön korvaavaa puuta yli 4–6 TWh. Se tarkoittaa puumääränä noin 2–3 miljoonaa kuutiometriä nyt jo käytettävän noin 11 miljoonan kuutiometrin lisäksi.
Puupolttoaineen käyttö on noussut voimakkaasti turpeen käytön vähetessä. Samalla kotimaisen puupolttoaineen kysyntää on lisännyt myös Venäjän rajan kiinnimeno. Ennen kovinkin tärkeää tuontipuupolttoainetta ei enää Venäjältä tuoda. Tämä kehitys näkyy puupolttoaineen erittäin voimakkaana hinnannousuna. Se tarkoittaa, että energiateollisuudella on varaa maksaa puusta energialaitoksen portilla Foexin tilastojen hintojen perusteella noin 70–72 euroa/m3. Vertailun vuoksi todettakoon, että metsäteollisuuden kuitupuun hinta Suomessa tehtaan portilla on tilastojen mukaan noin 55 euroa/m3.
Puuntarpeen kasvu tyydytetään kuitupuulla ja jopa selluhakkeella
Metsätalouden kannusteiden käyttöä kuvaavien Metsäkeskuksen tilastojen (taulukko 1) perusteella on pääteltävissä, että energiateollisuuden kasvanutta puuntarvetta ei ole tyydytetty lisäämällä niinkään nuorten metsien hakkuita, vaan kasvava puuntarve on tyydytetty käytännössä hankkimalla energiantuotantoon kuitupuuta ja myös järeämpää puuta. Jopa sahojen selluhaketta kuulee myydyn energiantuotantoon.
| KEMERA-tuki nuoren metsän hoitoon ja pienpuun keruuseen | |
|---|---|
| Vuosi | milj. euroa |
| 2020 | 15,6 |
| 2021 | 14,6 |
| 2022 | 13,9 |
| 2023 | 17,7 |
Turve olisi hyvä ja toimiva polttoaine myös kovimpien pakkasten aikana. Sen korvaaminen ei käytännössä onnistuisikaan kuin rankapuulla ja silloin kustannustehokkainta on hankkia kuitupuuta polttoon. Tosin kovat pakkaset aiheuttavat teknisiä ongelmia myös puunhankintaketjuun – koneet eivät toimi hyvin ja rikkoontuvat herkästi.
Analyysia energiapuun kasvavan määrän vaikutuksesta puumarkkinoihin ei ole tehty, mutta voidaan olettaa puupolttoaineen hinnan nousun vaikuttavan myös ainespuumarkkinaan, koska ainakin osittain energiateollisuus kilpailee samoista puista metsäteollisuuden kanssa. Metsänomistajat varmaankin ovat tyytyväisiä tilanteeseen, kun puun hinta kohoaa. Toivottavasti siitä ei jouduta tekemään kohtalokkaita johtopäätöksiä metsäteollisuuden puolella. Se olisi kansantaloudellemme tappiollista.
Turve vaikuttaa energia-, metsä- ja elintarviketeollisuuteen
Energiajyrsinturvetta sekä kuivike- ja kasvuturvetta tuotetaan samoilta tuotantoalueilta, mutta eri aikoina. Tuotantoalueen ensimmäiset vuodet kerätään pintaturpeista kuivike- ja kasvualustakäyttöön sopivat kerrokset. Sen jälkeen siirrytään nostamaan kasvu- ja kuiviketurpeiden alta paljastuvaa energiaturvetta. Näin saadaan eri raaka-ainelajien tuotannolla samasta kohteesta parannettua etenkin kasvu- ja kuiviketurpeen kustannuskilpailukykyä. Turvetuotantoalueen perustamiskustannukset jakautuvat sekä energia- että ruokasektoreille. Pelkän kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto ei yleensä riitä kannattavaan turvetuotantoon. Energiaturvetuotanto sekä kasvu- ja kuiviketurvetuotanto ovat keskinäisriippuvaisia. Jos energiaturvetuotannon kysyntä etenkin päästökaupan alaisissa laitoksissa loppuu, vaikuttaa se hyvin haitallisesti kasvu- ja kuiviketurvetuotannon edellytyksiin. Tilannetta pahentaa se, että kasvu- ja kuiviketurvetuotannon alueet käyvät vähiin. Luken selvitys osoittaa, että seuraavien viiden vuoden aikana kuivike- ja kasvuturpeiden tuotantoalueet lähes puolittuvat.
Toisaalta energiaturpeen korvautuessa puulla energiantuotannossa aiheutetaan muutoksia teollisuuspuun markkinoille eli kuitupuun kysyntä kasvaa. Se taas on omiaan nostamaan metsäteollisuuden kustannuksia ja vääjäämättä aiheuttaa muutoksia puunjalostukseen. Puun kysynnän kasvu energiantuotannossa on pian taittumassa ja puun kysyntä siltä osin tasaantunee. Mutta nyt käsillä oleva tilanne voi aiheuttaa metsäteollisuuteen peruuttamattomia tehtaiden sulkemisia, mikä olisi kansantaloudelle pitkäaikainen tappio. Tämä olisi vältettävissä.
Turve pelastaja, ei pahis
Meidän pitäisi nähdä kokonaisuus paremmin. Ei pitäisi laput silmillä ajaa turvetta alas ja puun käyttöä ylös tullaksemme sielläkin sitten alas. Turpeen käytöllä voitaisiin vielä vuosia turvata huoltovarmuutta, toimitusvarmuutta sekä ylläpitää ruokaturvaa. Turpeen käyttö vähentäisi hieman hakkuupainetta, joka taas lisääntyy metsäteollisuuden ponnistaessa taantumasta kasvuun. Asialla on myös monimuotoisuuden edistämisen ulottuvuus. Näistä syistä turpeen käytölle pitäisi luoda suotuisammat edellytykset vähintään tämän vuosikymmenen ajaksi. 2030-luvulla uudet tuulet energiantuotannossa vähentävät reippaasti polttamista.
Kirjoittaja on Koneyrittäjät ry:n varatoimitusjohtaja.
