Ennallistamisasetus – mistä on kyse? 

Ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan ympäristöministeriön johdolla ja siinä määritellään keinot EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, tavoitetasot sekä ennallistettavien alueiden määrä. Lisäksi arvioidaan toimeenpanon ympäristö-, sosiaalisia ja talousvaikutuksia. Ennallistamissuunnitelman on määrä olla valmis elokuuhun 2026 mennessä ja komission kommenttien jälkeen sen tulee olla vuoden päästä kokonaisuudessaan valmis toimeenpantavaksi.  

Miksi luonnontilaa tulee parantaa 

Asetuksen tarkoituksena on pysäyttää luontokato, palauttaa luonnon monimuotoisuuden tilaa ja parantaa ekosysteemien iskunkestävyyttä ennallistamalla heikentyneitä elinympäristöjä ja lisäämällä suojelualueita. Ennallistamisasetus toimeenpanee EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys positiiviseksi vuoteen 2030 mennessä. Asetus tukee myös kansainvälistä YK:n biodiversiteettisopimusta (Convention on Biological Diversity, CBD) sekä auttaa eurooppalaisen ilmastolain toteutumisessa vahvistamalla hiilinieluja.  

Kunnianhimoiset tavoitteet tuovat myös mahdollisuuksia 

Ennallistamistoimenpiteiden tulee kattaa vähintään 20 % maa- ja merialueita sekä ekosysteemeitä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi kaikkien ennallistamista tarvitsevien elinympäristöjen kunnostustoimet tulee aloittaa toimet vuoteen 2050 mennessä.  Euroopan komissio on jättänyt liikkumavaraa asetuksen toimeenpanossa ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa suunnitelmaansa vapaaehtoisin keinoin sekä joustaa jo hyvässä tilassa olevien elinympäristöjen heikentämättömyysvelvoitteesta, esimerkiksi maanpuolustuksen ja uusiutuvan energian tuotannon vuoksi. Ennallistamisasetus luo mahdollisuuden toimia niin, että kansallisen luonnon tila paranee samalla kun edetään vihreässä siirtymässä ja ylläpidetään metsätalouden kilpailukykyä. 

Paljon avoimia kysymyksiä 

Ennallistamisen toteutuksen yksityiskohdat ovat vielä monilta osin epäselviä. Ei ole täysin tiedossa, kuka vastaa mistäkin toimenpiteistä tai kuinka paljon niitä tarvitaan, mutta ennallistamissuunnitelman edetessä yksityiskohdat tulevat tarkentumaan. Valtion omisteiset Natura-alueet tullaan priorisoimaan asetuksen toimeenpanossa, mutta hyvän kuntonsa vuoksi toimia tulee tehdä myös niiden ulkopuolella jo ennen vuotta 2030. Heikentyneessä tilassa olevien elinympäristöjen määräksi on arvioitu olevan noin 10 miljoonaa hehtaaria, mikä käytännössä tarkoittaisi miljoonasta kahteen miljoonaan ha alueita, joilla ennallistamistoimia tulee tehdä. Kaikki tuntemattomassa tilassa olevat luontotyypit tulee kartoittaa vuoteen 2040 mennessä, jotta saadaan selville heikentyneiden alueiden todellinen määrä.  

Kustannustehokasta ennallistamista tarvitaan 

Suomessa ennallistamistavoitteiden saavuttamisessa helpottaa koko maan kattava metsä- ja maaperätietojen ylläpito, jonka avulla toimenpiteet voidaan kohdentaa niille alueille, joissa saavutetaan suurin hyötysuhde. Ensisijaisesti tulee hyödyntää sellaisia alueita, joissa ennallistaminen ei vaadi toimenpiteitä (ns. passiivinen ennallistaminen) tai vaatii vain vähän resursseja, mikä varmistaa kustannustehokkaan resurssien käytön. Tälläkin hetkellä meillä on paljon metsäalueita, jotka ennallistuvat itsekseen metsänhoitotoimenpiteiden puuttuessa. Puuntuotannollisesti vähemmän merkittävät alueet, kuten heikkotuottoiset suot tai turvetuotannosta vapautuvat alueet, ovat hyviä kohteita ennallistamistoimenpiteille. 

Velvoitteita vai vapaaehtoisuutta? 

Vaikka ennallistamisasetus koskee valtion maiden lisäksi myös yksityisiä maanomistajia, se ei tule ensisijaisesti velvoittamaan maanomistajia toimiin, vaan jäsenmaiden tulee löytää keinoja ja kannusteita, jotka tekevät luontotyöstä houkuttelevampaa.

– Asetus itsessään ei ota kantaa millä keinoin jäsenvaltiot nämä tavoitteet saavuttaa. Vapaaehtoiset keinot ovat helppo ja houkutteleva ratkaisu, mutta sen riittävyys pitää vielä arvioida. Mitä pidemmälle asetuksessa mennään, niin sitä kattavampia tavoitteetkin ovat ja voi olla, että myöhemmissä toimeenpanovaiheissa vapaaehtoisuus ei riitä, vaan tarvitaan myös lainsäädännöllisiä keinoja. Vapaaehtoisuudesta kuitenkin lähdetään liikkeelle, vastaa ympäristöministeriön ympäristöneuvos Olli Ojala, maanomistajien velvollisuuksista kysyttäessä ennallistamisasetukseen liittyvässä webinaarissa. 

Toimia tehdään jo nyt 

Suomessa on jo useita luonnontilan paranemiseen tähtääviä toimenpidekokonaisuuksia, kuten METSO- ja HELMI-ohjelmat, jotka perustuvat vapaaehtoiseen ympäristönsuojeluun. Näiden ohjelmien vastaanotto on ollut myönteinen ja keskeiset tavoitteet on saavutettu. Suomessa onkin hyvät lähtökohdat ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja voimme toimia esimerkkinä muille jäsenvaltioille.