Maanomistajia kuultava suonpohjien jälkikäytön ohjauskeinoissa
Eri jälkikäyttömuodoilla on erilaisia päästövaikutuksia ja laskennallisia päästökertoimia, riippuen siitä, kuinka voimakkaasti jäännösturvetta muokataan ja vesitaloutta säädetään. Esimerkiksi perinteinen maatalous tuottaa huomattavasti enemmän laskennallisia päästöjä kuin ennallistaminen, sillä maataloudessa vedenpintaa pidetään alhaalla ja maaperää muokataan, mikä kiihdyttää turpeen hajoamista.
Jatkokäytöllä vähän ohjausta
Maanomistajien osallisuuden lisääminen maankäyttösektorilla on oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tärkeää. Maanomistajat päättävät aina alueiden jatkokäytöstä, joten ympäristötavoitteiden toteutuminen riippuu paljon jatkokäytön ohjauskeinoista. Ohjauskeinoilla voidaan suunnata maankäyttöä vähäpäästöisiin jälkikäyttömuotoihin. Ohjauskeinovalikoimaa rajoittaa kuitenkin yksityisomaisuuden suoja, sillä lainsäädäntö ei varsinaisesti rajoita eri jatkokäyttömuotoja. Suomen tilanne poikkeaa merkittävästi esimerkiksi Kanadasta, jossa suonpohjat on lain mukaan ennallistettava turvetuotannon jälkeen.
Kysely maanomistajille
Maanomistajien näkemyksiä on tutkittu aiemmin melko vähän. Siksi maa- ja metsätalousministeriön rahoittamissa hankkeissa tehtiin yhteiskysely kaikille Suomessa turvetuotantoalueita omistaville maanomistajille keväällä 2022 (Laasasenaho ym. 2023). Kyselyllä selvitettiin, mitä jälkikäyttömuotoja maanomistajat arvostavat ja minkälaisia vaikutuksia jälkikäyttövalinnoilla voi olla maankäyttösektorin päästöihin. Tämän lisäksi haluttiin selvittää, miten maanomistajien taustat vaikuttavat mieltymyksiin ja pohdittiin, miten nämä olisi huomioitava maankäyttösektoria koskettavassa ilmastopolitiikassa. Tämän lisäksi vastauksia vertailtiin eri maakuntien välillä. Tutkimuksessa oli mukana kolmekymmentä tutkijaa ja asiantuntijaa eri organisaatioista, kuten Helsingin, Oulun ja Itä-Suomen yliopistosta sekä Luonnonvarakeskuksesta. SeAMK koordinoi tutkimuksen kirjoitustyötä. Kysely lähetettiin yli 1700 maanomistajalle ja siihen vastasi yli 400 henkeä.
Ennallistaminen epäsuosiossa – aurinko- ja tuulivoima kiinnostaa
Tutkimuksen mukaan maanomistajat suosivat taloudellisesti tuottavia jälkikäyttömuotoja, kuten metsätaloutta, maataloutta sekä tuuli- ja aurinkovoimantuotantoa. Tämän on luonnollista, sillä maanomistaja haluaa omaisuudeltaan tuloja. Näin ollen esimerkiksi ennallistaminen tai rakennetut kosteikot saavat hyvin vähän kannatusta maanomistajien keskuudessa, sillä niistä on hankala saada taloudellista hyötyä. Mielenkiintoista on, että alueiden varaaminen esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimalle näkyy kasvavana kiinnostuksena myös maanomistajakyselyssä (ks. esim. Laasasenaho & Lauhanen 2022).
Omistaja päättää
Turvetuotantoalueiden jatkokäytöstä päättää aina alueen maanomistaja, mikä on tärkeä muistaa. Ennallistamista pidetään usein turvetuotantoalueiden jälkikäytölle päästöjen kannalta tavoiteltavimpana vaihtoehtona. Tutkimuksen mukaan maanomistajiennäkemykset ja ilmastotavoitteet eivät kohtaa. Toisaalta ristiriidat eivät välttämättä ole ylitsepääsemättömiä, sillä haasteet voidaan ratkaista monitavoitteisuuden avulla. Vaikka suurin osa maanomistajista painottaa tuottavuutta, maanomistajat eivät suhtaudu ympäristötavoitteisiin negatiivisesti. Ympäristötavoitteet voidaan ehkä saavuttaa, kun huomioidaan jokaisen maanomistajan yksilölliset lähtökohdat oikeudenmukaisesti.
Oikeudenmukaisuutta ohjauskeinoihin
Tutkimuksen viesti on selkeä: maanomistajien intressit tulisi huomioida maankäyttösektorin ympäristöpolitiikan suunnittelussa nykyistä paremmin, jotta voidaan saavuttaa sekä ympäristötavoitteet että maanomistajien tuottavuusodotukset. Tällaisia, molempia tavoitteita tukevia, jälkikäyttömuotoja voisivat olla esimerkiksi metsitys sekä tuuli- ja aurinkovoimantuotanto nostetulla vedenpinnalla. Paksuturpeisten suonpohjien ottamista maatalouden käyttöön tulisi välttää suurten kasvihuonekaasupäästöjen takia. Maanomistajat myös ymmärtävät paksuturpeisuuden haasteet esimerkiksi maataloudessa, sillä maatalouden ja suonpohjalle jätetyn paksun jäännösturpeen välillä näytti olevan tutkimuksessa negatiivinen korrelaatio. Toisaalta maatalouskäyttöön otettujen ohutturpeisten alueiden päästöt voivat jäädä paksuturpeisia alueita pienemmiksi.
Uudesta ilmiöstä vähän tietoa
Aurinko- ja tuulivoiman kokonaisvaikutuksista on tarjolla vasta hyvin vähän tietoa, sillä kyseessä on varsin uusi ilmiö. Tätä aihealuetta olisi tehdyn tutkimuksen näkökulmasta tärkeää selvittää, koska se kiinnostaa maanomistajia ja voi oikein toteutettuna tarjota mahdollisuuksia myös maaperäpäästöjen vähentämiseen esimerkiksi vedenpinnan nostamisen avulla. Tutkimus voi auttaa ymmärtämään maankäyttöä myös yleisellä tasolla. Monella maankäyttöä koskettavalla sektorilla, kuten metsätaloudessa, on vastaavia haasteita. Ilman maanomistajien mukana oloa, ei voida tehdä ilmastotoimia. Tästä syystä kaikilla on oltava yhteinen tahtotila ja näkemys maankäytöstä. On hyvä huomioida, että maanomistajat suosivat sellaisia maankäyttömuotoja, joista on heille taloudellista hyötyä.
Ilmastotavoitteita ei vastusteta
Maanomistajat eivät ole tämän tutkimuksen mukaan ilmastotavoitteita vastaan, vaan päästövähennykset pitää vain voida toteuttaa niin, ettei siitä koidu heille merkittävää haittaa. Muussa tapauksessa oikeudenmukainen siirtymä ei toteudu. ■
Artikkelin kirjoittivat:
Kari Laasasenaho, Risto Lauhanen ja Anu Palomäki, Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Annalea Lohila, Helsingin yliopisto ja Ilmatieteen laitos.
Kari Minkkinen ja Paavo Ojanen, Helsingin yliopisto.
Tuula Aalto, Ilmatieteen laitos.
Hannu Marttila, Oulun yliopisto.
Markku Kulmala, Ilmakehätieteiden keskus INAR, Helsingin yliopisto.
Lähde: Laasasenaho ym. 2023. After-use of cutover peatland from the perspective of landowners: Future effects on the national greenhouse gas budget in Finland. Land Use Policy 134: 106926. https://doi.org/10.1016/j.landusepol.2023.106926
