Puuenergian ehdot taas keskustelussa EU-lainsäädännössä

Ihmetystä on kesän ja syksyn aikana kuitenkin herättänyt Euroopan parlamentin keskustelu, missä puuenergiaan suhtautumista lainsäädännössä on pyritty muuttamaan. Keskustelua ymmärtääkseen täytyy hieman pureutua taustoihin.

RED2 on voimassa

Uusiutuvan energian direktiiviä ollaan kirjoittamassa kolmannen kerran. Voimassa oleva versio, lempinimeltään RED2, on vasta tullut käyttöön Suomessa 2021 alusta. Monissa EU-jäsenmaissa homma on senkin osalta kesken. RED2 tekee uusiutuvuuden sijaan toisen jaon: kestävä tai ei-kestävä bioenergia. Kestävyys määritellään maatason metsäkriteerien ja kiellettyjen alueiden (no go) välttämisen sekä laitoskohtaisten kasvihuonekaasupäästösäästövaatimusten kautta. Tämä määrittely täyty y tehdä aina liikenteen biopolttoaineiden tuotannossa, vähintään 20 MW lämpö- ja sähkövoimalaitoksissa sekä biokaasulla yli 2 MW reaktoreissa. Ei-kestäväksi katsottu bioenergia katsotaan päästölliseksi sen suoran polton päästön perusteella eli esimerkiksi päästökaupassa sellaisen käyttö rinnastuu fossiiliseen polttoaineeseen ja edellyttää päästömaksua. Siksi päästökaupassa olevilla yrityksillä on selkeä kannuste varmistaa käyttämänsä bioenergian kestävyys.

Kuten yllä olevista raja-arvoista nähdään, ei nykyinen direktiivi koske pienempiä kattiloita tai takkoja. Käynnissä olevassa keskustelussa ei myöskään ole ehdotettu kiinteistökohtaiseen puulämmitykseen vaikuttavia toimia.

Parlamentti horjuttaa puuenergian perusteita

Euroopan Parlamentti hyväksyi syyskuussa viimeisessä eli täysistuntoäänestyksessä hankalan kannan. Se muun muassa asettaa ensimmäistä kertaa metsäperäiset jakeet eri kasteihin ja asettaa käyttökaton suoraan metsästä tuleville jakeille. Vieläkin tiukempia ajatuksia oli esitetty äänestykseen, mutta ne eivät menestyneet.

Bioenergia ry kuten monet muut tahot Suomessa ja Euroopassa ovat perin tyytymättömiä parlamentin kantaan. Erityisesti tällainen yksityiskohtiin menevä sääntely Euroopan tärkeimmän oma-varaisen ja uusiutuvan energian kohdalla on uskomatonta käynnissä olevassa energiakriisissä.

Tukien aika on jo ohi

Katsotaan kuitenkin meppien esittämiä perusteluita. Keskeinen väite on ollut, että Euroopassa energiatukivetoisesti edistettäisiin metsien hakkuita polttoon. Tämä väite on lukemattomia kertoja todettu paikkansapitämättömäksi. Euroopassa on ensinnäkin monet sähköntuotantotuet jo päättymässä tai alentuneet. Toiseksi jalostuskäytössä puusta maksetaan parempi hinta sen myyjälle. Samalla on selvää, että eri kokoista pyöreää puuta pääty y myös polttoon. Syyt siihen ovat moninaiset. Toimitusketjuissa osa puusta ei täytä laatuvaatimuksia. Muualla Euroopassa metsätuhojen leviämisen estämiseksi on jouduttu tekemään laajoja hakkuita. Aiheellinen on tietenkin kysymys, että onko riittävästi huolehdittu monimuotoisuudesta hakkuiden yhteydessä? Energiakäytössä asia kiteytyy laho- ja muihin säästöpuihin.

Hiilinielujen uhkakuvia

Toinen peruste oli, että metsien hiilinieluja pitäisi lisätä ja siksi estää energiakäytön lisääntymistä. Nieluja nimenomaan halutaan lisätä. Isossa kuvassa metsänielujen lisääminen tarkoittaisi hakkuiden viivästämistä kiertoaikoja pidentämällä tai harvennusten tekemättä jättämisellä lyhyellä tähtäimellä. Tässäkin tapauksessa energiakäyttö on toisarvoinen tekijä sille, että tehdäänkö metsissä näin vai ei. Väitän, että metsänomistajan hakkuupäätöksessä tieto mahdollisuudesta myydä myös energiayhtiölle ei ratkaise.

Suoraan metsästä energiakäyttöön päätyvälle puulle katto

Parlamentti siis päätyi puupolttoaineiden jakoon kahteen kastiin: primäärisiin ja sekundaarisiin metsäpolttoaineisiin. Primääriset puupolttoaineet jäisivät tukikelpoisuuden ulkopuolelle eivätkä vertailutason ylittäessä olisi laskettavissa uusiutuvan energian tavoitteisiin. Niin sanotut primääriset metsäpolttoaineet sisältäisivät – lukuun ottamatta metsän terveyshakkuita, tienvarsipuita ja metsätuhopuita – kaikki suoraan metsästä polttoon päätyvät jakeet: tähteet, pienpuun, hylkyyn päätyneet järeät puut sekä kannot ja juuret. Tällaisten puupolttoaineiden osuus Suomessa yli 20 MW laitoksissa on 6,9 Mm3, yli 70 % kaikista voima- ja lämpölaitosten käyttämistä. Jos keskustellussa ollut laitosrajaus laskee 10 MW:iin, on osuus luonnollisesti suurempi.

Käyttökatto luo epävarmuutta

Näille ’primäärisille’ parlamentti äänesti suhteellisesta käyttökatosta, joka perustuisi vuosien 2017–2022 keskiarvoon kansallisesti laskettuna energian kokonaiskulutuksesta. Suomessa se olisi noin 4,2 %.

Suomessa hakkeen käytön kasvu näköpiirissä

Ristiriita Suomessa tulee siitä, että näille jakeille on kasvunäkymiä. Esimerkiksi Valtioneuvoston kesällä hyväksymä ilmasto- ja energiastrategia näkee vuoteen 2030–2040 asti metsähakkeen lisäkäyttöä 2,5-3 Mm3. Ensiharvennuksista ja tähteistä syntyvää energiavirtaa tarvitaan kipeästi korvaamaan poistuva kivihiili, maakaasu ja turve. Tulossa on myös metsäenergiaa käyttäviä bio-polttoainelaitoksia

Investoinnit tarvitsevat varman tulevaisuusnäkymän

Asiaan liittyy myös isompi huoli. Puun jakaminen yhä useampaan eriarvoiseen jakeeseen ei ole luottamusta lisäävä suuntaus. Se heikentäisi yritysten toiminnan ja investoinnin näkymiä. Lisäksi se voisi lisätä puun logistiikan kustannuksia ja joka tapauksessa seuranta monimutkaistuisi. Päättäjien politisoitunut näkemys puuta kohtaan on myös vahvasti polarisoitunut.

Missä oikea paikka ratkoa ongelmia?

Parlamentti päätyi kannassaan myös useaan muuhun muutokseen. Puun jalostuskäyttöä korostetaan. Jäsenmaiden tulee ottaa huomioon ns. kaskadikäytön periaatteet. Metsäkriteerien tekstejä muutettiin monimutkaisemmiksi todentaa ja kasvihuonekaasu-päästövähennyksiin tulisi vaikeusastetta lisääviä muutoksia.

Voi kysyä, että onko RED-direktiivi ylipäänsä oikea EU-lain-säädäntö pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten metsiä käytetään? Vahvasti biomassan tuontiin pohjautuvien maiden ongelmia voisi ratkaista niiden omilla päätöksillä. Vaihtelevia kansallisen tason ongelmia yritetään ratkoa unionin kautta. Varsin pahaa jälkeä synty y sivutuotteena.

Neuvotteluvaihe käynnistyy loppuvuodesta

Lainsäädäntöprosessi siirtyy instituutioiden väliseen neuvotteluvaiheeseen, trilogeihin. Ne käynnistyivät lokakuun alussa ja kestävät usean kuukauden. Uusi direktiivi tulee sitten kansallisesti sovellettavaksi ja sen pitäisi olla voimassa mahdollisesti 2025 aikana. Yksi asia näyttää kuitenkin melko varmalta: lainsäädännön piiriin kuuluvien laitosten koko pudonnee 10 MW:iin. Laitosten lukumäärä tästä hieman kasvaa eli kattavuus lisääntyy.