Fossiilijätti Kanada vilkuilee bioenergiaan
Luoteisterritorioiden pääkaupungin Yellowknifen pääkaduilla tulee vastaan suuria Ford Broncoja ja F-150 malleja, GMC:itä, Cadillaceja, RAMeja. Pickupit ja suuret tila-autot ovat lähes ainoita, joilla täällä ajetaan. Kanadassa vaikuttaa korostuvan vahva vapauden ja riippumattomuuden eetos. Rakennukset ydinkeskustassa ovat joko betonikolosseja tai yksikerroksisia pientaloja. Niitä yhdistää yksi asia: lähes kaikissa on oma öljysäiliö lämmitystä varten. Energiatehottomuudesta kielivät ikkunoiden ja ilmanvaihdon alle muodostuvat jääkerrokset ja huurut. Öljy tuodaan yli 1500 km päästä tietä tai rautatietä pitkin Kanadan teksasista, Albertan provinssista.
Kanada on maailman suurimpia fossiilisten polttoaineiden tuottajia. Se on 4. suurin raakaöljyssä ja 5. suurin maakaasussa. Noin 97 % maan öljyvaroista sijaitsee öljyhiekassa, ja öljy ja kaasusektori muodostaa edelleen suuren osan maan energiantuotannosta ja vientituloista. Se tuottaa kuitenkin 3 % bruttokansantuotteesta, suunnilleen saman verran kuin metsäteollisuus Suomessa.
Maakaasun tuotanto on pysynyt melko samalla tasolla jo pitkään, hitaasti kasvaen 2020-luvulla ja vuonna 2024 se oli 18,73 miljardia kuutiojalkaa päivässä. Albertan provinssi yksin tuottaa yli 90 % maan öljystä ja 60 % maakaasusta. Tämä aiheuttaa maan sisäistä eripuraa, sillä liittovaltion pääkaupunki Ottawa jakaa alueet niihin, jotka saavat ja niihin, jotka maksavat. Erilaisia alueellisia tasausjärjestelmiä on useita: territorioilla ja alkuperäiskansoilla lisäksi omansa, kuten öljytuotteiden subventio-ohjelma PPP.
Maan energiantuotanto perustuu yli 80 % fossiilisiin energialähteisiin. Sähköntuotannossa fossiilisten osuus on vesivoiman ja ydinvoiman ansiosta kuitenkin alle 20 %.
Metsäjätti käyttää resurssejaan laajaperäisesti
Kanada on monessa mielessä suuri maa. Se on 30 kertaa Suomen kokonainen pinta-alaltaan. Väestöä on 15 kertaa Suomen verran. Metsien pinta-alaltaan Kanada on kuitenkin vain kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Maan metsät kasvavat reilu 200 Mm3 vuodessa ja niitä hakataan noin 130 Mm3.
Kanada on maailman kolmanneksi suurin metsämaa ja metsäalaa on 367 miljoonaa hehtaaria. Sen metsäsektori tuotti vuonna 2022 noin 33,4 mrd CAD eli 1,2 % kansallisesta BKT:sta ja metsätuotteiden vienti oli 45,6 mrd CAD vuonna 2022. Tällä luvulla Kanada on maailman johtava metsätuotteiden nettoviejä.
Samaan aikaan Kanadan metsäteollisuutta ei voi sanoa laajasti tehokkaaksi. Se on myös osin taantumassa korvaavien investointien vähäisyyden vuoksi.
Metsäalasta yli 90 % on valtion omistuksessa brittiläisen imperiumin historiallisen mallin myötä. Metsätalouden tavat ovat erittäin laajojen alueiden takia suurpiirteisiä. Metsätalouden sivutuotteiden hyödyntäminen on vähäistä. Yleinen toimintamalli on jättää tähteet metsään ja polttaa ne kasoissa. Teollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään yleisemmin, Kanadan pellettiteollisuus on yksi maailman suurimpia vieden pääosan 3 Mt:n vuosittaisesta tuotannostaan Eurooppaan ja Aasiaan.
Ilmaston- ja geopolitiikan muutos käsillä
Kanadan arktisella alueella pohditaan tällä hetkellä monenlaisia kysymyksiä. Niistä joistain on saatu lukea laajasti Trumpin myötä. Maan vaatimattomat asevoimat ja varsinkin läsnäolon vähäisyys arktisella alueella on perustunut sen aiemman maailmanjärjestyksen varaan. Nyt vaahteranlehtikansa miettii, että pitäisikö olla huolissaan myös Kanadan arktisen alueen omistusoikeudesta?
Samaan aikaan pohjoisten meriväylien avautuminen pidemmäksi aikaa vuodesta on herättänyt paljon kiinnostusta. Pohjoisimpien territorioiden asukkaille ilmastonmuutos näkyy arjessa. Esimerkiksi Nunavutin territoriossa perinteiset lihansäilytysluolat ovat sulamassa ensimmäistä kertaa ihmismuistiin. Koko pohjoisella alueella laajasti käytettyjen ja tosi-tv-sarjoista tuttujen talviteiden käyttö on lyhentynyt vain vuosikymmenessä useita viikkoja, osaavat paikalliset kertoa.
Kanadan metsissä ilmastonmuutos on näkynyt jo vuosikymmeniä. 1990–2000-luvulla alkoivat kuoriaistuhot, jotka levisivät eteläisemmissä provinsseissa jopa 20 miljoonan hehtaarin alueelle.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana vakavaksi vitsaukseksi ovat nousseet laajat metsäpalot eri puolilla keskistä Kanadaa, myös entistä enemmän luoteisterritorioiden metsäalueilla. Palot ovat aiheuttaneet kaupunkien evakuointeja sekä tuhonneet infrastruktuuria.
Kanadan metsät muuttuivat 1990-luvun alun vuosittaisesta 100 Mt:n nielusta viime vuosien jopa 200 Mt:n päästöksi. Muutos on dramaattinen ja tarkoittaa Kanadan maankäytön päästöjen ohittaneen muut päästöt viime vuosina. Tosin on syytä huomata, että metsäpaloja ei lasketa ihmisperäisiksi, eikä niitä siten sisällytetä viralliseen päästölaskentaan.
Luoteisterritorion väestötiheys Lappiakin pienempi
Kanadan Luoteisterritorio syntyi käsitteenä 1870-luvulla Hudson Bay -yhtiön luovutettua maa-alueita ja niihin yhdistettiin muita harvaan asuttuja alueita. Alueella asuu noin 41 000 asukasta, ja se on kolme kertaa Suomen kokoinen. Territorio on perinteisesti vahvaa kaivosaluetta, mutta ala on supistumassa kaivosten tyhjennyttyä ja synteettisten timanttien myötä. Ongelmat ovat jäämässä, kuten Giant Minen ikiroutaan säilytetyn arseenipölyn vapautuminen ilmastonmuutoksen sulattaessa roudan.
Alue koostuu muutamasta pienestä kaupungista ja vielä pienemmistä kylistä. Yellowknife on selvästi suurin ja siellä asuu noin puolet koko alueen asukkaista. Luoteisterritoriossa on 19 virallista alkuperäiskansaa ja noin 50 heidän asuinyhteisöään. Yhteisöissä asuu muutamista kymmenistä pariin tuhanteen asukasta. Ongelmia on asuntojen laadun ja eritoten oman kulttuurin säilymisen kanssa.
Koko alueen energiahuolto on hoidettu tähän asti vahvasti valtiovetoisesti ja subventoiden. Pääosa taloista Yellowstonessa lämpiää kiinteistökohtaisilla diesel- ja propaanikattiloilla. Joitain pieniä kaukolämpöverkkoja ja yksittäisiä kiinteistöjä toimii pelletillä. Kaupungin sähkö tuotetaan osin vesivoimalla, joskin sen rooli on sateiden vähäisyyden takia pienentynyt. Dieselgeneraattori varmistaa, että sähköä riittää. Sähkökatkot eivät kuitenkaan ole harvinaisia Yellowknifessa.
Uranuurtajat tyytyväisiä
Territorioiden alueella on kaikkiaan noin 200 kohdetta, joissa on korvattu valtaosa dieselin käytöstä pelletillä. Fink Machines Ltd on pellettilämmityksen uranuurtajayritys, joka on ollut mukana valtaosassa näistä kohteista. David Dubois on toiminut yrityksessä kohta 9 vuoden ajan ja ollut mukana niin kiinteistökohtaisissa kuin aluelämpöratkaisuissakin Yellowknifen lähistöllä. Hän on nähnyt kehityksen ja pelletin olevan toimiva ratkaisu. Paljon on matkan varrella opittukin esimerkiksi mitoituksesta.
Toteutuksissa asennusyritysten rooli on aina merkittävä. Yellowknifessa putkiliikettä pitävä Ken Miller on sekä asentanut laitteita että toimii myös yhden kohteen lämpöyrittäjänä. Heidän yrityksensä on vuodesta 2021 alkaen lämmittänyt kolmea teollisuushallia 395 kW:n kattilalla. Yritys toimii itse yhdessä halleista. Lämmittämistä tarvitaan 6–7 kk, loka-toukokuun aikana. Halleissa on varalla vanhat kiinteistökohtaiset öljykattilat. Mielenkiintoinen on esimerkki, että yksi asiakkaista on paikallishallinnon (GNWT) iso varasto, jonka piti osin lämmetä viereisellä datakeskuksella, mutta sitä pitääkin lämmittää nyt pelletillä. Hankkeen toteutus maksoi kaikkiaan noin 1,1 MCAD ja saatava hiilidioksidivähennys lasketaan asiakkaille.
Alkuperäiskansojen siirtymä alkamassa
Arktisten yhteisöjen energiasiirtymä on nyt alkamassa. Moniin alkuperäiskansojen eli First Nations -yhteisöihin kuljetaan vain lentäen tai talviteitä pitkin. Niiden lämmitys ja sähköntuotanto on hoidettu tähän asti lähes pelkästään dieselillä, joka rahdataan talvella tai lennättäen.
Ratkaisuna on mietitty pellettiä, mutta niiden kuljetus on haasteellisempaa kuin dieselillä. Mahdollista on kuljettaa proomuilla vesiä pitkin kesällä ja puolestaan jääteitä pitkin talvella. Silloin tarkoitus on täyttää alueellisia suurempia varastoja, joista talven aikana syötetään käyttöjärjestelmiä.
Sen lisäksi, että ympäristö hyötyy siirtymästä, on siitä monia muita etuja. Vaikka ollaan öljyntuottajamaassa, maksaa polttoöljy luoteisterritoriossa 2–3 CAD litralta eli 1,2–1,8 €. Pelletti on lähes puolet edullisempaa.
Pellettiratkaisuun liittyy kuitenkin iso ristiriita: ne nimittäin tuodaan toisista osavaltioista. Lisäksi territorion oman alueen metsät voisivat vain 1 % vuotuisella kasvuosuudella kattaa koko energiatarpeen British Columbian yliopiston tutkimuksen mukaan. Metsähake onkin alkanut kiinnostaa viime aikoina ja sen hyödyntämisestä on tehty kehityshankkeita.
Metsähakkeen hyödyntämiseen liittyy toinen lisähyöty paikallistalouden lisäksi. Metsähaketta nimittäin voidaan poistaa kohdennetusti juuri paloherkiltä alueilta tai yhteisöjen läheisiltä alueilta, jolloin riski tuhoille voidaan kohdentaa.
Tlicho kansan Wekweeti-yhteisössä on kehitetty viiden vuoden hakelämmitystä ratkaisuna. Aloite lähti liikkeelle nimenomaan kansallisen Firesmart ohjelman puitteissa. Viime vuonna yhteisön jäsenet aloittivat läheisten metsien metsäpaloriskiä alentavat harvennushakkuut, samalla kouluttaen omaa väkeä hakkuisiin ja haketukseen. Seuraavassa vaiheessa Wekweetissa ollaan kuluvan vuoden aikana ottamassa käyttöön 3 x 300 kW:n hakekattilalaitos. Hankkeesta vastaavan Reg Rennerin mukaan tämä täysin alueellisten energiaverkkojen ulkopuolella toimiva asuinyhteisö pyrkii tuottamaan jatkossa sekä lämmön että pääosan sähköstä hakkeella. Hakeketjua on toteutettu menestyksekkäästi myös USA:n puolella Alaskan Galenassa entisessä armeijan tukikohdan ympäristössä.
Onko Kanadassa markkinaa suomalaisille yrityksille?
Suomalaiset organisaatiot ovat kehittäneet liiketoimintaa Kanadaan jo jonkin aikaa. Tutkimus- ja kehitysorganisaatiot, kuten Luonnonvarakeskus ja Karelia-ammattikorkeakoulu ovat tehneet selvityksiä ja kehityshankkeita. Suomalaista metsäteknologiaa on jo käytössä ja tarjolla. Kattilateknologiavalmistajat ovat koettaneet päästä markkinoille kymmenkunta vuotta, mutta haasteena on ollut erityisesti se, että Kanadassa ei hyväksytä eurooppalaisia laatu- ja turvallisuusstandardeja, joten tuotteille pitää hakea maakohtaiset hyväksynnät. Se on kallista ja vie aikaa, joten kysyntänäkymän pitäisi olla nykyistä merkittävämpi.
Uusimpana tulokkaana on Taaleri, joka on British Columbiassa kehittämässä Joensuun biohiilitehdasta vastaavaa investointia.
Isossa maassa on paljon potentiaalia ja varsinkin tällä hetkellä monen tasoista murrosta on käynnissä. Aika näyttää, alkaako Kanada hyödyntää entistä vahvemmin sen metsiä myös energiaksi. Jos näin on, myös suomalaisille osaamiselle ja teknologialle on kysyntää.
Kirjoittaja on Bioenergia ry:n toimialapäällikkö.
