Energiapuuterminaalit ovat osa lämmön huoltovarmuutta

Kivihiilen velvoitevarastoinnin määrittää laki tuontipolttoaineiden varastoimisesta ja turpeen turvavarastoinnin oma lakinsa polttoturpeen turvavarastoinnista. Koska kivihiili ja turve kestävät hyvin varastointia, on lämpöhuollon huoltovarmuus ollut hyvällä
tasolla.

Haketta ei voi varastoida

Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan vuonna 2010 noin 75 % lämmöntuotannon polttoaineista turvattiin nykyisin käytännöin, mutta viime vuonna noin 40 %. Näin muun muassa siksi, että puulle ei ole olemassa lain mukaista velvoitetta varastointiin. Energiapuuta ei kannata myöskään varastoida kahta vuotta kauempaa, koska varastoinnin aikaiset tappiot ovat merkittävät lahoamisen seurauksena. Varsinkin lehtipuu alkaa lahota kasassa ja menettää nopeasti lämpöarvoaan. Ihanteellinen varastointiaika on vain vuosi. Jo nyt lämmön huoltovarmuuden kannalta biomassaterminaaleilla on iso merkitys. Tulevina vuosina niiden merkitys vain kasvaa, kun energiapuun tarve ja käyttö lisääntyy. Tarvitaan erityyppisiä terminaaliratkaisuja ja verkostoja, jotta voidaan turvata polttoainetoimitusten laatu, toimitus- ja huoltovarmuus.

Kaavoituksen avulla terminaaleja

Biomassaterminaalien laajentamiseen ja uusien perustamiseen voidaan vaikuttaa kaavoituksella ja ympäristöluvituksella. Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaava ohjaa kuntien kaavoitusta ja viranomaisten muuta alueiden käyttöä koskevaa suunnittelua. Maakunnan suunnittelussa valtakunnalliset alueidenkäyttövelvoitteet täsmennetään alueiden käyttöä koskeviksi periaatteiksi ja aluevarauksiksi. Energiahuoltoa käsitellään valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden osassa ”Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto” Energiahuollon osalta valtakunnalliset tarpeet liittyvät tuotantolaitosten ja energian kuljetusten verkostojen sekä uusiutuvien energialähteiden alueiden käytön edellytysten turvaamiseen. Tässä mielessä myös biomassaterminaalit ovat tunnistettavissa ohjattavana verkostona. Työn alla on selvittää, miten lausunnolle tulleen kaavoitus- ja rakentamislain mukaan voidaan edistää biomassaterminaalien perustamista kaavoituksella.

Huoltovarmuus ei näy maakuntakaavassa

Voimatalouspoolin aloitteesta Huoltovarmuuskeskus tilasi keväällä 2021 Tapio Oy:ltä selvityksen, miten biomassaterminaalit on otettu huomioon maakuntakaavoissa- ja ohjelmissa. Selvityksessä kävi ilmi, että maakuntakaavoituksessa puu-, biomassapolttoaineiden ja vastaavien terminaalien terminologia ja kaavamerkinnät olivat hyvin vaihtelevia eikä valtakunnallista käytäntöä ole. Siksi myös puu-, biomassapolttoaineiden ja vastaavien terminaalien tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen vaihtelevat maakuntaliitoittain. Terminaalien käyttötarkoitus ei aina selvinnyt maakuntakaavasta. Muutaman maakunnan maakuntakaavoituksen asiakirjojen perusteella vaikutelma oli, että uusien terminaalien ajatellaan hoituvan alueellisessa metsäohjelmassa, EU:n maaseutuohjelman taloudellisella tuella tai maakunnassa toimivan metsäteollisuuden yhteydessä. Vaikka maakuntakaavoissa- ja ohjelmissa puhuttiinkin biomassaterminaaleista, niin energiahuoltovarmuus oli mainittu ja tunnistettu vain yhdessä maakunnassa. Sielläkin huoltovarmuudelle keskeiset klusterit ja huoltovarmuuden lisääminen olivat vasta selvitettävänä.

Lupaprosessissa sama tilanne

Toinen mielenkiintoinen asia oli selvittää, otetaanko biomassaterminaalien ympäristölupaprosessissa ja lupaharkinnassa mitenkään huomioon lämpöhuollon huoltovarmuutta. Vastaus on helppo arvata. Vain yhdessä tutkituista kymmenestä ympäristölupaprosessitapauksessa oli viitattu energiapuuterminaalin merkitykseen kunnan energianhuoltovarmuuden vahvistajana. Tässä tapauksessa tosin asukkaiden valitukset johtivat siihen, että yrittäjä perui koko hankkeen kyseiseltä paikkakunnalta ja haki lupaa toisesta kunnasta, minkä sitten saikin.

Lupahakemuksissa parantamisen varaa

Itse ympäristölupapäätökset vaikuttivat pienen kymmenen tapauksen valossa olevan hyvin johdonmukaisia ja samantasoisesti perusteltuja. Perusteluissa oli hyvin otettu huomioon muun muassa välimatka asumuksiin tai sijainnin asemoituminen pohjavesialueeseen sekä niin sanotut BAT-päätelmät. Jonkin verran oli epäselvyyttä siinä, onko ympäristölupaviranomainen kunnan ympäristö- tms. lautakunta vai aluehallintovirasto. Sen sijaan, jos huono tuuri kävi ja ajateltu biomassaterminaali sai ärhäkkäät valitusherkät naapurit, saattoi koko biomassaterminaalihanke kaatua kalliiseen ja aikaa vievään valituskierteeseen Hallinto- ja Korkeimpaan oikeuteen saakka. Kymmenen esimerkkitapauksen valossa vaikutelmaksi jäi, että biomassaterminaalien ympäristölupahakemusten laatua on kuitenkin vara parantaa. Vielä oleellisempaa on osata kertoa oikealla tavalla suunnitellusta hankkeesta lähi- ja mökkinaapureille. Samalla voisi tuoda myös esille energiahuoltovarmuusnäkökohtia. Ympäristölupa-asiasta valittajienkin talot useimmiten lämpiävät paikallisella puuta polttoaineena käyttävällä kaukolämmöllä.

Alan yrittäjät hakevat maa-alueet

Työssä myös haastateltiin kahtakymmentä eri energia-alan edustajaa, mukaan lukien myös metsäalan yrittäjiä. Ilman heidän kanssaan käytyjä keskusteluja ympäristölupaprosessien koko kuva olisi jäänyt vajavaiseksi. Energiapuun toimitusketjussa toimivat yrittäjät ovat se tärkeä joukko, joka hakee maa-alueita ja ympäristölupia energiapuuterminaaleille, jos lupa tarvitaan. Pahimmassa tapauksessa he painivat vuosia ympäristöluvan valituskierteen kanssa. Osa laittaa hanskat tiskiin ja jättää energiapuuterminaalin perustamisen sikseen. Tämä on se joukko tosi ammattilaisia, jonka pitää hakea tarvittava isäpuu metsästä, jotta pysymme lämpiminä hiilineutraalissa Suomessa myös vuonna 2030. Kotimainen energiapuu on energiahuoltovarmuudenkin kannalta valttia.

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n lämpöpoolin valmiuspäällikkö