Vetytalouden tarjoamat mahdollisuudet bioenergiasektorille ja Saksan markkina
Termi ”vetytalous” linkitetään usein ensisijaisesti fossiilisista polttoaineista eroon pääsemiseen. Ilmastonmuutoksen torjunnasta ja siihen liittyvistä ratkaisuista puhuttaessa unohtuu kuitenkin usein ilmastonmuutoksen ajallinen näkökulma. Ilmastonmuutoksen kannalta ensisijainen haaste on hiilidioksidin pääseminen ilmakehään ja vasta toisena tulee fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen. Eli fossiilisten polttoaineiden käyttö itsessään ei suoraan tarkoita, että aiheutettaisiin ilmastonlämpenemistä, vaikka tietysti tämäkin haaste tulee keskipitkällä aikavälillä torjua. Kun vetytaloutta miettii mainitun ensisijaisen haasteen näkökulmasta, ilmastonmuutoksen torjumisen toimenpiteiden priorisointi muuttuu olennaisesti.
Priorisointi ratkaisee
Ajattelun muutos on keskeistä, sillä jos EU tekee liian radikaaleja päätöksiä liian nopeasti, muutos lisää huomattavasti tuotantokustannuksia. Kun iso osa vetytalouteen linkitettävistä hyödykkeistä on globaalin kilpailun alaisia jatkojalosteita, siirtyy tuotanto yksinkertaistettuna sinne, missä hyödykkeen valmistaminen on edullisempaa. Keskeinen asia ilmastonmuutoksesta puhuttaessa onkin, että kaikki ilmaston kannalta tehdyt hyvät valinnat eivät ole välttämättä kaupallisesti oikein ajoitettua eivätkä siten ole moraalisesti perusteltuja.
Mieti esimerkiksi tilannetta, jossa ilmastonmuutoksen torjunnan ratkaisut aiheuttavat merkittävän kuluttajien ostovoiman heikentymisen ja siten köyhyyden lisääntymisen. Tällaiset vaikutukset lisäävät yhteiskunnallista tyytymättömyyttä ja voivat johtaa muihin merkittäviin ongelmiin. Tämän vuoksi energia-alan päätöksiä tulee priorisoida tarkasti. Tähän liittyvät bioenergia-alan yritysten mahdollisuudet ja näille toteutuksille kysyntää voi tarjota esimerkiksi Saksan markkina.
Saksan markkinan tilanne
Alla oleva kuva näyttää, että Saksan hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet pitkällä tarkastelujaksolla vuodesta 1990 lähtien. Vuodesta 2015 lähtien, jolloin päästöjen lasku on ollut nopeampaa, päästöjen lasku on ollut keskimäärin 3,6 % vuosittain. Kuitenkin vuoden 2030 tavoite edellyttäisi 6,3 % vuosittaista päästöjen vähennystä, mihin viimeisen kymmenen vuoden aikana on kyennyt vain Saksan energiateollisuus – erityisen heikkoa on ollut liikennesektorin päästöjen kehitys.
On realismia sanoa, että Saksa ei todennäköisesti tule pääsemään vuoden 2030 tavoitteeseensa, joka edellyttäisi miltei kaksinkertaista vuosittaista nopeutta päästövähennysten osalta. Maan hallitus on kuitenkin käynnistänyt 500 miljardin euron infrastruktuuri- ja investointirahaston, josta osa ohjataan myös energia-alalle. Vaikka lyhyellä aikavälillä ihmeitä ei ole todennäköisesti odotettavissa, on tällä paketilla toivon mukaan positiivinen vaikutus maan toimenpiteissä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ja tämä luo mahdollisuuksia myös suomalaisille vetytalouden yrityksille ja bioenergiasektorille.
Sähkön hinta ja vedyn valmistaminen
Sähkön hinta on keskeisessä roolissa energia-alan päätöksissä, ja vedyn valmistaminen elektrolyysiteknologialla vaatii paljon sähköä. Kuukausitasolla mitattuna, ajanjaksolla 2023/01–2025/08, Saksan sähkön day-ahead-markkinahinnat olivat 82 % korkeammat verrattuna Suomeen. On vaikea nähdä, että Saksan kilpailuasetelma tämän asian osalta merkittävästi paranisi, sillä Saksassa on suhteellisen vähän vapaata maata tarjolla, mikä johtaa erilaisten uusiutuvan energian projektien kehityskustannusten nousuun. Saksan kallis sähkön hinta tekeekin Suomesta kiinnostavan markkinan arvoketjun alkupään osalta, kun puhutaan elektrolyysiin perustuvista teknologioista. Alkupään arvoketju taas luo paikallisesti uusia mahdollisuuksia arvoketjun laajentamiseen. Tästä kuitenkin alkavat varsinaiset haasteet, mutta samalla myös kiinnostavia mahdollisuuksia.
Suomessa sähkön hinta on hyvin edullista Euroopan tasolla ja myös globaalisti. Vallitsevalla sähkön hinnalla markkinaehtoisten tuulivoimaprojektien kannattavuus on heikolla tasolla Suomessa, mutta mikä on olennaista, tällä edullisellakin sähkön hinnalla tuotettu vety on edelleen huomattavan kallista verrattuna fossiilisilla polttoaineilla tuotettuun vetyyn. Toivon mukaan tämä haaste herättää riittävän aikaisin alan sidosryhmiä pohtimaan ensimmäisessä kappaleessa mainitsemaani ilmastonmuutoksen ajallista näkökulmaa tarkemmin, sillä se auttaa toteutusten kannattavassa priorisoinnissa.
Hiilidioksidin talteenotto
Jos mietitään aiemmin mainitsemaani ensimmäistä haastetta, pitää tulevaisuudessa yhä paremmin taata, että maapallolla muodostuva hiilidioksidi ei päätyisi ilmakehään. Paras keino tähän on tietenkin vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta näitä ja erilaisia aiemmin mainitsemiani vedyn jatkojalosteita tullaan hyvin todennäköisesti tarvitsemaan, vaikka fossiilisia polttoaineita ei maapallolla enää käytettäisikään. Nämä mainitut vedyn jatkojalosteet ovat erilaisia hiilivety-yhdisteitä ja näiden johdannaisia, joiden valmistamiseen tarvitaan käytännössä vetyä ja hiilidioksidia. Mistä saadaan hiilidioksidia, jos fossiilisia polttoaineita ei enää käytetä ja oletetaan, että hiilivety-yhdisteille on kysyntää tulevinakin vuosikymmeninä? Tällöin hiilidioksidi tulee saada suoraan ilmasta tai biopohjaisista lähteistä, mikä on myös mahdollisuus bioenergiasektorille.
Biomassan tasapaino
On kuitenkin keskeistä, että luonnonvaroja hyödynnetään pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kestävällä tavalla, sillä biomassa on kasvaessaan myös hiilinielu ja siten osaltaan hyödyksi, kun torjutaan ilmastonmuutosta. Liian suuri biomassan hyödyntäminen johtaisi ymmärrettävästi jossain vaiheessa samaan ongelmaan, jonka tiedostamme fossiilisten polttoaineiden osalta – biomassaa ei kasvaisi vuosittain riittävästi suhteessa sen kulutukseen. Ja juuri tähän linkittyy mahdollisuuksia. Innovaatiot, jotka lisäävät biomassan kasvunopeutta, määrää ja laatua, ovat tässä keskeisessä roolissa. Ne voivat muodostua myös alan merkittäviksi vientituotteiksi ja helpottaa raaka-aineiden saantia kotimaisella tasolla.
Teknologianeutraalius
Lisäksi uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun vedyn kallis hinta johtaa siihen, että myös kilpailevien tuotantomuotojen tarkastelua on tärkeä tehdä. Biomassa tarjoaa mahdollisuuksia vedyn ja sen jatkojalosteiden tuotantoon muun muassa pyrolyysiä ja kaasutusta hyödyntäen.
Koska hiilidioksidi on tulevaisuuden ratkaisuissa niin keskeisessä roolissa, tulisiko vetytalouden sijasta puhua sittenkin hiilidioksiditaloudesta?
Kirjoittaja on energia-alan konsultti, jonka yritys, Suxen Energy Consulting, keskittyy vety- ja hiilidioksiditalouden ratkaisuihin.
