Tekniset hiilinielut kalliita?

Tekniset hiilinielut ovat saaneet viime aikoina paljon huomiota ilmastotoimena. Usein lähtökohta kommenteissa on, että kyse on kalliista teknologiasta ja sitä korostetaan nimenomaan teknisten hiilinielujen ominaisuutena ilmastopolitiikassa.

Keskustelu ilmastotoimien edullisuudesta tai kalleudesta ei aina ole älyllisesti kovin rehellistä. On täysin selvää, etteivät tekniset hiilinielut ole edullisimpia ilmastotoimia. Voidaan kuitenkin esittää kysymys, miten niiden kustannustaso vertautuu muihin jo käytössä tai keskustelussa oleviin politiikkatoimiin.

Hiilidioksiditonni 120 € ylöspäin

Ilmastopaneeli arvioi joulukuisessa raportissaan teknisten hiilinielujen kustannustasoja Suomessa. Teollisista päästölähteistä talteenotetun ja varastoidun biogeenisen hiilidioksiditonnin arvioidut kustannukset vuoden 2030 tienoilla vaihtelevat noin 120–240 euron välillä talteenottokohteesta riippuen. Kustannusarvio kattaa hiilidioksidin talteenoton, kuljetuksen ja varastoinnin koko arvoketjun. Kustannuksiin liittyy epävarmuuksia, ja arviot ovat suuntaa antavia. Paneeli tarkensi vielä, että Suomessa on useita laitoksia, joissa teknologisen nielun toteuttamisen alustavat kustannusarviot vaihtelevat välillä 120–150 €/tCO2.

Käytössä jo nyt kalliimpia keinoja

Miltä tämä näyttää suhteessa kustannustasoihin eri sektoreilla? Päästökauppasektorin osalta johtopäätös on nopea, sillä koko Euroopan tasolla markkinahinta on pysytellyt koko ajan alle 105 €/tCO2. Nyt hinta on painunut ja on hieman alle 69 € (19.4.2024). Se tarkoittaa, että päästöjen vähentäminen päästökauppasektorilla vaaditulle tasolle on markkinoiden arvioiden mukaan lähivuosina selvästi teknisten nielujen käyttöä halvempaa. Toisaalta tiedämme, että myös päästökauppasektorilla päästöjen vähentämistä tuetaan julkisella rahalla, mikä painaa markkinahintaa alaspäin, kun taas teknisiltä nieluilta pääosin puuttuvat tällä hetkellä kannustimet.

Päästökaupan ulkopuolella markkinahintaa ei toistaiseksi ole, mutta Suomessa on viime vuosina laajasti arvioitu erilaisten politiikkatoimien kustannuksia eri sektoreilla. Taakanjakosektorilla yksittäisten toimien kustannuksia arvioitiin esimerkiksi fossiilittoman liikenteen tiekartassa (ks. taulukko 1), ja monien toimien kustannustaso ylittää tekniset nielut kirkkaasti. Harvemmin Suomen ilmastopoliittisessa keskustelussa on silti haukuttu esimerkiksi joukkoliikenteen tukemista, henkilöautojen romutuspalkkiota, sähköautojen hankintatukia tai latausinfran tukemista kalliina ilmastopolitiikkana.

Taulukko 1. Päästövähennystoimien kustannuksia taakanjakosektorilla.

Politiikkatoimi	Päästövähennyksen kustannus*(€/tCO2e)	Lisähuomio
Täyssähköautojen hankintatuki	n. 10 000	*Valtiontalouden näkökulmasta
Henkilöautojen romutuspalkkio	1600
Pakettiautojen hankintatuki	1500
Kuorma-autojen hankintatuki	300
Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma	2 000	huomattavan suuria hyötyjä kansanterveyden näkökulmasta
Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen valtioavustuksen tason korottaminen	5 300
Liikkumisen ohjauksen valtionavustuksen tason korotus	5 000
Väylien kunnossapidon parantaminen	n. 10 000
Yksityisen latausinfran tuki taloyhtiöille	n. 150

Hiilidioksidin talteenoton hinnalle ei näkyvissä nousua

Koko keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) osalta tällaisia laskelmia ei ole kuitenkaan julkisuuteen esitetty. VTT:n koko energiajärjestelmää koskeneessa mallinnuksessa vuonna 2021 kuitenkin päästövähennysten rajakustannuksen arvioitiin Suomessa nousevan tasolle 100–120 €/tCO2 vuoteen 2030 mennessä. Tämä on kiinnostavaa, koska pian alkavan uuden pakollisen jakelijoiden päästökaupan tavoitteellinen kattohinta EU:ssa on sittemmin määritelty selvästi alemmas eli 45 €/tCO2:oon. Teknisistä nieluista VTT:n raportissa todettiin, että ”hiilidioksidin talteenoton ja negatiivisten päästöjen ansiosta vuoden 2035 jälkeen rajahinta ei enää nouse vuoden 2030 tasoa korkeammaksi, vaikka päästötavoitteet kiristyvät edelleen.”

Kalleus on suhteellista

Myös maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa (MISU) arvioitiin toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta. Maankäyttösektorilla arvioidaan olevan mahdollisuuksia edullisiin päästövähennystoimiin jopa n. 20 €/tCO2 tasolla, erityisesti turvemailla, ja vähäisin haittavaikutuksin. Samalla on mielenkiintoista, että MISUssa ”erittäin huonoksi” kustannusvaikuttavuus arvioitiin, jos kustannustaso ylitti 200 €/tCO2. Tämä kuvasi kustannustasoa, jossa ”Ilmastotavoitteiden saavuttaminen tuottaa erittäin suuria yhteiskunnallisia kustannuksia”.

Taulukko 2. Kalleimpien päästövähennystoimien kustannuksia maankäyttösektorilla.

Politiikkatoimi	Päästövähennyksen hinta* (€/tCO2e)
Siirretään heikkotuottoisia turvepeltoja vesiensuojelukosteikoksi (maatalouden kosteikot)	>200
Siirretään kivennäismaapeltoa vesiensuojelukosteikoksi (maatalouden kosteikot)	>200
Lisätään eloperäisten maanparannusaineiden käyttöä maatalousmaan maaperän hiilivaraston kasvattamiseksi	>200

Hyötykäytön ja varastoinnin kustannusten vertailu

Monet pitävät hiilidioksidin hyötykäyttöä Suomessa automaattisesti varastointia järkevämpänä, koska tuotteille saa jonkinlaisen markkinahinnan – tekniselle hiilinielullehan ei vielä vastaavaa likvidiä markkinaa ole. Olisi kuitenkin hyvä pohtia myös, mikä on teknisten nielujen kustannustaso suhteessa hiilidioksidin hyötykäytön (CCU) kautta saatavaan päästövähennyskustannukseen. Jälkimmäisten kustannukset ovat hyvin erilaisia eri sovelluksissa ja tuotteissa ja eri oletuksin esimerkiksi käytettävän sähkön hinnasta. Ueckerdt et al. arvioi vuonna 2021 esimerkiksi sähköpolttoaineiden päästövähennyskustannukseksi sillä hetkellä 800–1 200 €/tCO2, mutta totesi myös olevan mahdollista, että kustannustaso laskisi 2050 mennessä tasolle 20–270 €/tCO2. Ilmastopaneelin esimerkkitarkastelussa 2023, jossa biogeenistä hiilidioksidia jalostettiin vedyn avulla synteettiseksi polttoaineeksi, päästövähennyskustannukseksi laskettiin 328 €/tCO2.

Menestyykö biogeeninen hiilidioksidi teknisten nielujen kilpailussa?

Lopuksi voidaan kysyä, pärjäävätkö biogeenistä hiilidioksidia talteenottavat laitokset teknisten nielujen sisäisessä kilpailussa. Suoraan ilmasta hiilidioksidia kaappaavan DACCS-teknologian etu on sen skaalautuvuus ja yksikkökustannuksiin povattu lasku, mutta tällä hetkellä kustannusten laskun nopeus ei näytä uhkaavan biogeenisen hiilidioksidin talteenoton asemaa ihan mielekkäänä keinona luoda negatiivisia päästöjä.

Taulukko 3. Arvioita DACCS-laitosten päästövähennyskustannuksista.

DACCS-teknologia	Päästövähennyksen hinta (€/tCO2e)	Lisähuomio
Climeworks, Islanti, jo käynnissä	n. 900 – 1200	1000 – 1300 USD
DACCS vuonna 2050	n. 210 – 500	230 – 540 USD

Lähde: ETH Zürich 2024

Kirjoittaja on Bioenergia ry:n toimitusjohtaja.