Suomella mahdollisuuksia geopoliittisen aseman vahvistamiseen energiamurroksen avulla

Energiamurroksen vaikutukset ulottuvat monin tavoin valtioiden välisiin suhteisiin ja geopoliittiseen kamppailuun. Fossiilienergian geopolitiikka on väistämättä saamassa rinnalleen uusiutuvan energian geopolitiikan, jonka logiikka voi olla haaste fossiilienergiaan jumiutuville valtioille. Energiamurroksessa korostuvat valtioiden kyky ja halu uusiutuvien luonnonvarojen ja siinä tarvittavien mineraalien hyödyntämiseen. Toisin kuin fossiilienergian kohdalla, kaikki valtiot voivat hyödyntää uusiutuvaa energiaa ainakin jossain määrin. Toisaalta kriittisten mineraalien ja harvinaisten maametallien hyödyntäminen voi olla maantieteellisesti hyvinkin pistemäistä ja keskittynyttä Kiinan hallitsemiin resursseihin. Suomella on mahdollisuudet sopeutua hyvin tähän kehitykseen, sillä sen on arvioitu kuuluvan energiamurrokseen voittajiin [1].

Itärajan haaste

Suomi nähdään usein saarena viitaten pitkään itäiseen maarajaan, jota ei turvallisuuspoliittisista syistä voida hyödyntää. Siksi tulisi tutkia, miten ennallistamistavoitteita voitaisiin hyödyntää Suomen itärajalla tukemaan puolustussuunnittelua, kuten tutkijat ovat ehdottaneet [2]. Luonnollisia esteitä lisäämällä puolustusta voitaisiin suunnata puolustajan kannalta edullisimmille paikoille. Energiamurroksen kannalta on edullista, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ansiosta Pohjoismaat ja Baltia muodostavat nyt geostrategisen kokonaisuuden. On ensiarvoisen tärkeää kehittää Pohjolan ulottuvuutta energiaturvallisuuden takaamiseksi esimerkiksi vedyn siirtoverkkoja tarkasteltaessa.

Venäjä haluaa pitkittää fossiilitaloutta

Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen naapureitaan kohtaan kiteytyy tavoitteena luoda etupiiri lähialueilleen, eikä toiveeseen tavoitteesta luopumisesta kannata nojautua. Suomen irtikytkentä venäläisestä energiasta on nähtävä lopullisena ja yritykset sen paluusta Suomen energiapolitiikkaan on estettävä. Suomen on myös tuettava EU:n tavoitetta lopettaa venäläisen fossiilienergian käyttö vuoteen 2027 mennessä.

Venäjän hallinto perustuu fossiilienergian luomiin valtarakenteisiin, jota ylläpitämällä se yrittää kahmia valtaa niin paljon kuin mahdollista. Nämä valtarakenteet ei tue energiasiirtymän edistämistä, joten Venäjän tulevaisuus perustuu toivolle, jossa fossiilienergiaa voidaan käyttää näkyvissä olevaan tulevaisuuteen. Pitkällä aikavälillä Venäjä ei pääse pakoon ilmastonmuutosta ja ympäristöongelmia, joten toiveikkuudelle ei ole vankkaa perustaa.  

Vetyjalosteista geoekonomista voimaa

Uusiutuvan energian kehittämistä on tarkasteltava myös geopoliittisena toimena. Mahdollisuudet ovat moninaisia, joista bioperäisestä hiilidioksidista uusiutuvan vedyn avulla valmistetut lentoliikenteen sähköpolttoaineet ovat lupaavimpia. Suuren bioperäisen hiilidioksidin tuotannon ansiosta Suomesta voisi tulla merkittävä e-kerosiinin viejä [3]. Tämä todennäköisesti kasvattaisi Suomen geoekonomista voimaa ja lisäisi geopoliittista vaikutusvaltaa pitkällä aikavälillä ja sen saavuttamiseksi tarvitaan päättäväistä politiikkaa ja asian geopoliittisen merkityksen tunnistamista.

Uusiutuva energia tuo turvaa ja riippumattomuutta

Suomi rakentaa sotilaallisen pelotteen vahvalle omalle puolustuskyvylle ja NATO-jäsenyydelle. On selvää, että fossiilisia polttoaineita tarvitaan tähän ja huoltovarmuuden ylläpitämiseen vielä vuosikymmeniä. Suomen kuitenkin kannattaa edistää uusiutuvaa energiajärjestelmää kaikin tavoin. Suomen kytkeytyminen entistä tiiviimmin eurooppalaisiin uusiutuvan energian markkinoihin luo riippumattomuutta erityisesti Venäjästä. Se tuo myös turvaa maailmalla tapahtuvien geopoliittiselta turbulenssilta, joka voi vaikuttaa esimerkiksi tuontienergian kustannuksiin. Uusiutuva energiatuotanto on luonteeltaan hajautettua, mikä tekee siihen vaikuttamisen keskitetympää energiajärjestelmää vaikeammaksi. Kuten Ukrainassa olemme nähneet, Venäjä ulottaa asevaikutusta energiajärjestelmään, logistiikkajärjestelmään ja ruoantuotantoon. Suomessa ei ole syytä olettaa, että Venäjä toimisi toisin tulevaisuudessakaan. Suomi tarvitsee sodankestävän energiajärjestelmän.

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija ja toimii REPower-hankkeessa.

---