Pitääkö poliittinen biokaasulinjaus?
Ohjelman kirjoittaminen alkoi heti ensimmäisenä syksynä ja valmista oli jo alkuvuonna 2020. Kaikki mahdolliset tahot asianosaisia ministeriöitä myöten saatiin mukaan työhön. Monen hallinnonalan asiana tämä olikin taidonnäyte hyvästä tahdosta. Ohjelman valmistumisesta on kulunut 2,5 vuotta ja nyt voi sanoa, että lupaukset ja ohjelmat ovat pitkälti toteutuneet. Ohjelmassa oli 27 kohtaa, joista osa oli varsin pehmeitä toimenpiteitä.
Talous ratkaisee
Taloudellinen ohjaus ratkaisee, ei pelkästään hyvä tahto ja hyväntuulisuus. Suurimpia hallitusohjelmakirjauksia olikin jakeluvelvoitteen selvittäminen ja selvityksen perusteella toteuttaminen kaasun osalta. Asian selvittäminen alkoi vasta biokaasuohjelman valmistumisen jälkeen ja aikaa hukattiin sen takia jonkin verran. Välttämättömiä muutoksia tehtiin kuitenkin lakiin, joka mahdollistaa nyt pientenkin toimijoiden mukaantulon. Aiemmin laki koski vain isompia toimijoita, mutta nyt alaraja alennettiin vapaaehtoispohjaiseksi. Jakeluvelvoitteen seurauksena liikennebiokaasuvero nostettiin laittomasta nollatasosta maakaasun energiasisällön tasolle.
Vain biokaasutraktorit puuttuvat
Investointituet on saatu halutulle tasolle ja rahoituksen riittävyys näyttää hyvältä, kun koronan ja Ukrainan sodan takia biokaasua halutaan lisätä entistä enemmän. Kotimaisen rahan lisäksi on tarjolla eurooppalaista rahaa, jota kanavoidaan eri kokoisiin investointeihin alalla. Jakeluinfraan eli jakeluasemiin on jo panostettu jo ja panostetaan myös jatkossa. Suurin uhka kehitykselle on henkilöautojen kauppa, kun taas raskaalta kalustolta odotettaan selvää kasvua. Tuki henkilöautojen kaasumuunnoksille on saanut jatkoa. Biokaasutraktoreiden yleistymistä odotellaan vielä.
Ravinteet ja verot kohdalleen
Ravinnekierrätyksen tuotantotuki on sitkeimpiä kysymyksiä. Ratkaisemisen suurimpana esteenä on komission epäilykset ylituista ja pelko päällekkäisyydestä, koska sekä maataloudessa että kaasun tuotantoketjussa on entuudestaan tukia. Ravinnekiertotuki on ilmeisesti tulossa maaliin, lakisisällön nauruversioita on jo nähty.
Kiertotaloutta edistävän lainsäädännön lupauksen alaiseksi toimenpiteeksi voidaan nähdä biokaasun tuotannon luokittelu kiertotalouden alaiseksi toiminnaksi, kun veroviranomaiset taipuivat hyväksymään asian alan toiveiden mukaiseksi pitkän väännön jälkeen. Biokaasun tuotantoon tarvittava sähkö verotetaan nyt alhaisemman verokannan mukaan, mikä merkitsee kohtuullisen paljon rahaa viivan alla talouslaskelmissa. Tätä ei osattu edes kirjoittaa auki biokaasuohjelmassa, mutta joskus voi saada enemmän kuin mitä kehtaa toivoa.
Lupamenettelyissäkin tilanne on siedettävä, kunhan hakijat lähtevät ajoissa kysymään viranomaisilta perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Näin vältytään pitkiltä tietojen täydentämisiltä ja naapurien valituksilta.
Se nauraa parhaiten, joka nauraa viimeisenä
Biokaasun verottomuus lämmöntuotannossa on kirjattu biokaasuohjelmaan ja näkyy poliittisten päättäjien viime syksyn linjauksissa. Pitkän väännön jälkeen valiovarainministeriö taipui poliittisen päätöksenteon ja lobbarien tahdon mukaan ja lähti vastentahtoisesti notifioimaan verovapautta. Vastauksesta ei ole vielä varmuutta. Verovapaus biokaasun lämmöntuotannossa säilyy siis, jos kaikki menee kuin kotimaassa on päätetty. Hallinnointi ja sen kustannukset kasvavat kuitenkin varmuudella.
Valtiovarainministeriö onkin jo valmistellut lakimuutoksen, jonka mukaan biokaasu verotetaan, toki tässä vaiheessa verodirektiivin minimitason mukaan. Onko siis notifiointi hoidettu huonommin kuin länsinaapurissa, missä verovapautta jatketaan vuosiksi eteenpäin kuten aiemminkin on poliittisesti linjattu? Onko VM:ssä tehty kaikki sen eteen, että poliittiset linjaukset toteutuvat? Verokertymä ei ole suuri, mutta periaate on sitäkin suurempi.
Kirjoitus on julkaistu myös Bioenergia ry:n blogissa.
