Onko energiansäästö avain energiakriisiin?

Viime viikkojen aikana Suomi ja koko Eurooppa on kuumeisesti etsinyt ja arvioinut keinoja vähentää riippuvuuttaan venäläisestä fossiilienergiasta. Sitra julkaisi jo maaliskuussa työpaperin, jossa avattiin oppeja aiemmista energiakriiseistä. Käyttöön kannattaa työpaperin mukaan ottaa kaikki työkalut: ennakointi ja varautuminen, energiansäästön mahdollisuudet sekä Venäjän energian korvaavan tuotannon varmistaminen. Ympäristöministeri Emma Kari nosti energiansäästön näkyvästi esille infossaan 22.4.2022, jossa perättiin energiansäästötalkoita ratkaisuksi Venäjän tuontienergiasta irrottautumiseen. 

Suomella hyvät lähtökohdat

On helppoa olla Sitran kanssa samaa mieltä siitä, että koko työkalupakki kannattaa ottaa käyttöön tällaisen kriisin keskellä. Ennakointi ja varautuminen olisi tietenkin pitänyt ottaa käyttöön jo kauan sitten. Niin Suomessa on onneksi pitkälti tehtykin, sillä monipuolinen energianhankintarakenteemme suojaa meitä paljon Keski-Eurooppaa paremmin tällaisen shokin iskiessä. Suomessa esimerkiksi pääosin kotimaisen bioenergian osuus kokonaisenergiasta on yli 30 % (2021), kun se koko Euroopassa on n. 11 % tasolla (2019). Lisäksi Suomessa kaiken uusiutuvan energian osuus 42 % on Euroopan toiseksi korkein. Kotimaista energiaturvettakin meillä on vielä mahdollista käyttää (3 % kokonaiskulutuksesta 2021). Myös ydinvoiman osuus on merkittävä (18 % 2021) ja kasvamassa tänä vuonna. 

Entä sitten energiansäästö? Onko se avainratkaisu? 

Vuonna 2021 Venäjältä tuotiin Suomeen kaasua n. 75 000 TJ. Kivihiiltä tuotiin hieman alle 50 000 TJ ja fossiilista öljyä noin 170 000 TJ. Puupolttoaineitakin Venäjältä tuotiin n. 50 000 TJ, joka oli noin 13 % niiden kokonaiskäytöstä. Näistä kaasun korvaaminen on selvästi hankalinta. Vuonna 2021 Venäjältä tuodun maakaasun osuus oli 92 %. Lisäksi kaasua käytetään usein tietyillä käyttöpaikoilla suuria määriä ja vaihtoehtojen saatavuus lyhyellä aikavälillä voi olla rajallinen. 

Nyt näköpiirissä on, että Venäjä saattaa katkaista Suomelta maakaasun saannin jo toukokuun aikana. Näin tehtiin jo Puolan ja Bulgarian tapauksessa. Suomessa ministeri Lintilä on arvioinut Ylelle, että nopea kaasun saannin katkeaminen uhkaa tuhansia työpaikkoja.  

Fokus tehokkuuteen

Energiatehokkuus Suomessa on parantunut koko ajan. Suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomi kulutti vuonna 2021 energiaa n. 16,5 % vähemmän kuin vuonna 2000. Suomi on 2000-luvulla parantanut energiatehokkuuttaan noin prosentin vuodessa suhteessa bruttokansantuotteeseen. 

Vertailu nimenomaan bruttokansantuotteeseen on tärkeää, koska energiaa ei kannata säästää – ainakaan omin toimin – vähentämällä hyödyllistä taloudellista toimintaa. Se ei olisi viisasta tilanteessa, jossa valtio on jo valmiiksi velkaantumassa lisää ja hyvinvointivaltio on vaikeuksissa. Tehokkuuden parantaminen kohtuukustannuksin sen sijaan on yksiselitteisesti järkevää ja luo myös lisää hyvinvointia. On hyvä, että politiikkatoimet ja myös ministeri kannustavat kansalaisia ja eri toimijoita siihen. Lisäksi kansalaisina meidän pitää itse kunkin pohtia myös omien kulutusvalintojemme hyödyllisyyttä ja perusteluja muuttuvissa tilanteissa.  

Lyhyen ja pitkän aikavälin toimet

Jos venäläinen kaasu jouduttaisiin korvaamaan Suomessa tänä vuonna ja yrittäisimme hoitaa sen energiansäästöllä, energiankäytön tehokkuuden pitäisi parantua vuodessa melkein 6 prosenttiyksikköä pelkästään kaasun korvaamisen osalta. Se on paljon – ja lisäksi tulisivat muihin energialähteisiin kohdistuvat energiatehokkuustoimet. Siksi kaasu – kuten muutkin venäläiset fossiilipolttoaineet – on lyhyellä aikavälillä pakko yrittää korvata pääosin toisilla polttoaineilla. Jos korvaava polttoaine pystytään vaihtamaan uusiutuvaan, päästään eteenpäin. Venäläisen tuontienergian volyymeillä sekään ei onnistu, vaan suuri osa venäläisestä fossiilienergiasta joudutaan korvaamaan muulla fossiilienergialla. Lähitulevaisuudessa saamme venäläisen maakaasun tapauksessa olla erittäin tyytyväisiä, jos keinoja korvaamiseksi ylipäätään löytyy. 

Lyhyellä aikavälillä Suomessa kannattaa hyödyntää nykyinen energiainfrastruktuuri sekä kotimaiset polttoaineet ja tehdä tätä tukevia toimia – sekä hakea tähän liittyvää joustavuutta myös EU-tason ratkaisuissa. Aikajänteen pidentyessä myös mahdollisuuksia avautuu enemmän. Pidemmällä aikavälillä ympäristötavoitteet on mahdollista saavuttaa ensisijaisesti kestävillä ja energiatehokkuutta parantavilla investoinneilla, joille on syytä luoda suotuisa toimintaympäristö ja tarvittaessa myös kannustimia.