IPCC:n uusin raportti vahvisti bioenergian roolin ilmastokriisin ratkaisussa

IPCC:n kolmas osaraportti kuudenteen arviointiraporttiin ilmastonmuutoksesta julkaistiin maanantaina 4.4.2022. Osaraportissa todetaan painokkaasti, että vuoteen 2025 mennessä globaalien päästöjen täytyy kääntyä erittäin nopeaan laskuun, jotta Pariisin sopimuksen tavoitteessa rajata lämpeneminen selvästi alle 2 asteeseen voidaan pysyä. Päästöjen kasvu sentään on onneksi jo hidastunut ja teknologiat megahaasteen selättämiseksi ovat olemassa. Toisin kuin Suomenkin lehtikirjoittelusta voisi joskus ymmärtää, bioenergia on raportissa – kuten aiemmissakin raporteissa – merkittävä osaratkaisu päästöjen vähentämisessä kaikilla aikaväleillä sekä suoraan että liitettynä ilmakehästä hiilidioksidia poistaviin negatiivisten päästöjen teknologioihin, bio-CCS:ään* ja biohiileen*.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on julkaissut talven aikana kaksi puuttunutta osaraporttia kuudennesta ilmastonmuutoksen arviointiraportistaan AR6. Arviointiraportit ovat usean vuoden välein päivittyviä kokonaiskuvia ilmastotieteestä. Edellinen AR5 julkaistiin 2014.

AR6 rakentuu kolmesta osaraportista. Fyysinen ilmastotieteen osa WG1 julkaistiin elokuussa 2021. Sopeutumista koskevan työryhmän raportti WG2 julkaistiin helmikuussa 2022 ja nyt huhtikuun alussa päästöjen vähentämistä koskeva työryhmän WG3. Kokonaisuus, ns. synteesiraportti näistä julkaistaan syyskuussa 2022, pohjustaen Egyptin COP27-kokousta marraskuussa.

Globaalit vuosittaiset päästöt ovat edelleen nousseet, ja ovat tällä hetkellä noin 59 Gt tasolla. IPCC:n mukaan päästöjen kasvu on sentään hidastunut. Kymmenvuotiskaudella 2010-2019 kasvuvauhti oli hitaampi kuin aikaisemmalla jaksolla 2000–2009. Edelleen kaksi kolmasosaa päästöistä aiheutuu fossiilisista polttoaineista. Merkillepantavaa on, että globaalisti maankäyttösektori on metsien häviämisen ja niiden laadun heikkenemisen takia kokonaisuutena päästölähde, kun taas Euroopassa ja Suomessa sektori poistaa hiiltä ilmakehästä.

Teknologiat ilmastokriisin selättämiseksi ovat jo olemassa. Niiden käyttöönottaminen oikeilla politiikkatoimilla sekä yksityisen rahoituksen liikkeelle saaminen on toteutuksen edellytys – ja keskeisin haaste. Raportissa on esitetty skenaario, jossa nopeasti vauhtiin saatavilla toimilla päästöt lähes puolitettaisiin jo tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Ongelma on puuttuvissa politiikkatoimissa. Vaikka päätöksiä ilmastotoimien lisäämisestä on viime vuosina tehty, vaaditaan globaalisti merkittävästi uusia toimia ja investointeja niin valtio- kuin yritystasolla, jotta päästöt saataisiin laskuun. On tärkeää huomata, että tämän tulisi tapahtua yhtä aikaa koko maailmassa, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia niille toimijoille, joilla ei vielä ole tai on vähän toimenpiteitä päästöjen merkittäväksi vähentämiseksi. Kehittyneiden maiden osuus päästöistä laskee kaiken aikaa.

Bioenergialla merkittävä rooli

Sähköistyminen todetaan energiajärjestelmän pääkehityssuunnaksi, jonka avulla fossiilisista polttoaineista voidaan päästä tehokkaasti eroon.

Yhteenvetoraportissa tuodaan esiin eri toimenpiteiden päästöjen vähentämisen mittakaava, jolla voitaisiin rajoittaa lämpötilan nousu 1,5 asteen tuntumaan. Kokonaisuudessaan päästöjen vuositason vähentämistarve nollatasolle on siis noin 59 gigatonnia hiilidioksidiekvivalentteja (Gt eli gigatonni on 10⁹  tonnia, hiilidioksidiekvivalenttitonni tCO2-ekv kuvaa usean eri ilmastoa lämmittävän kaasun yhteisvaikutusta). Bioenergian merkitys koko energiasektorin päästöjen vähentämisessä arvioidaan skenaarioissa globaalisti noin 2,8–7 Gt CO2-ekv tasolle. Vastaavasti bioenergian osuus kahdessa esitetyssä vuoden 2045 ja 2060 hahmotelmassa oli 14 % ja 26 % tarvittavasta primäärienergiasta eli energiasta ennen sen hyödyntämistä.

Raportti painottaa, että nettonollapäästöisessä ja paljon uusiutuvaa sisältävässä energiajärjestelmässä tarvitaan laaja valikoima eri ratkaisuja, joista kestävä bioenergia on yksi osatekijä.

Tekninen hiilensidonta tarvitaan päästövähennysten rinnalle

IPCC painottaa edelleen – lehdistötilaisuudessa vieläpä korostetun painokkaasti – tarvetta poistaa ilmakehästä sinne päätyneitä päästöjä myös teknologialla, päästövähennysten rinnalla. Samaan hengenvetoon näiden ns. hiilinieluteknologioiden (Carbon Dioxide Removal, CDR) riskeihin tulee kiinnittää raportin mukaan tarkka huomio haitallisten seurannaisvaikutusten välttämiseksi, eikä päästöjen vähentämistä tule hidastaa niiden varjolla.

Bioenergiaan liitetty hiilen talteenotto ja varastointi voi laskentamallien mukaan tuottaa 1,5 asteen tavoitteeseen pyrittäessä 30–780 Gt CO2 negatiivisia päästöjä eli hiilinielun vuosien 2020 ja 2100 välillä. Samaan aikaan suoraan ilmasta tapahtuva hiilidioksidin poisto (DACCS) voisi vastaavasti tuottaa 0–310 Gt ja maankäyttösektori (AFOLU) myös 20–400 Gt hiilinieluja. Raportin esittämissä 1,5 asteen skenaarioissa saavutetaan vuoteen 2100 mennessä 220 Gt kumulatiiviset negatiiviset päästöt. Toisin sanoen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vähenisi näin paljon kaikkien päästöjen poistumisen lisäksi vuosisadan loppuun mennessä.

Erikseen mainitaan myös biohiili, jonka potentiaali on mediaanina 2,6 Gt/a kokonaisuudessaan ja alle 100 USD hinnalla 1,1 Gt/a. Biohiilen osalta todetaan, että sen käyttöön käytössä viljelymaissa liittyy vielä sen verran epävarmuuksia, että sitä ei ole sisällytetty pysyvästi tutkijoiden käyttämiin laskentamalleihin. Muita biohiilen käyttökohteita, jotka tällä hetkellä kehittyvät nopeasti – kuten osana rakennustuotteita – ei raportti näytä tunnistavan.

Bioenergiaratkaisujen merkitystä edistää niiden matala tai keskimatala päästöjen vähentämisen kustannus eli toimenpiteiden kustannustehokkuus.

Hiilidioksidin geologisten varastojen katsotaan globaalisti riittävän 1000 Gt CO2-varastointiin, joka riittäisi hyvin vuoteen 2100 asti tehtyihin alle 1,5 asteen skenaarioihin. Alueellinen talteenotetun ja varastojen kohtaanto voi tosin muodostua rajoitteeksi.

Kestävyys edellytys tavoitteiden toteutumiselle

Kuten aiemminkin, IPCC katsoo bioenergian käytössä välttämättömänä karsia heikoimmat toteutustavat. Erityisesti esiin nostetaan plantaasimainen suuren mittakaavan biomassan tuotanto energia- tai muuhun käyttöön. Ilmastonäkökulmasta riski tällaisissa tuotantotavoissa syntyy ruoantuotannon syrjäyttämisestä sekä maankäytön muutoksesta aiheutuneesta hiilipäästöstä ja/tai hiilensidonnan vähentymisestä. Vuonna 2014 valmistuneen raporttikierroksen jäljiltä mallien muodostaman bio-CCS:n suuren roolin realistisuudesta on käyty laajaa keskustelua. Mallien toiminta nimittäin on ikään kuin pakottanut synnyttämään negatiivisia päästöjä loppuosan, jos päästöjen vähentämisellä ei ole päästy tavoitteeseen. Nyt malleja on kehitetty ottamaan paremmin huomioon kestävyysrajoitteet.

WG3-raportti toteaa, että biomassaan liittyvät korvausvaikutukset (trade-off), kuten esimerkiksi vaikutus ruuan tuotantoon, voidaan hallita erillisillä politiikkatoimilla ja lisäinvestoinneilla tai suunnittelemalla sisäänrakennettuja sektorien välisiä politiikkatoimia.

Luonnonnielujen raportti toteaa olevan edullisempia ja niistä olevan kokemusta, mutta korostaa niihin liittyvää pysyvyysriskiä eli että hiili voi vapautua takaisin ilmaan. Teknologisten ratkaisujen (bio-CCS*, DACCS* ja biohiili*) hiilen pysyvyyden raportti summaa korkealla varmuudella paremmaksi. Teknologisten nielujen osalta todetaan olevan vielä tutkimus- ja kehitystarpeita. Erityisesti epävarmuus korostuu DACCS:n suhteen, jonka kustannukset ovat vielä korkeita ja siitä syystä nieluvaikutus päätyy skenaarioissa pienemmäksi.

Bioenergian merkitys korostuu IPCC:n mukaan vaikeimmin dekarbonisoitavissa osissa energiajärjestelmää. Näitä ovat erityisesti teollisuuden käyttökohteet. Teollisuuteen yhdistetty hiilidioksidin talteenotto ja varastointi mahdollistaa päästöjen nollauksen sijaan hiilen nettomääräisen sitoutumisen pois ilmasta eli hiilinegatiivisuuden. Ei olekaan ihme, että viimeisen vuoden aikana biomassaperäisen eli biogeenisen hiilen talteenotto ja hyötykäyttö tai pysyväisvarastointi on noussut otsikoihin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Aivan viime kuukausina tiheämmin myös Suomessa.

Kestävät biopolttoaineet voivat raportin mukaan tukea tieliikenteen päästöjen vähentämistä lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteissa. Suurin päästövähennys kokonaisuudessaan syntyy kevyen tieliikenteen sähköistymisestä. Raskaan liikenteen sähköistymisen ja vetykäytön osalta IPCC toteaa epävarmuuden olevan vielä korkea ja näissä biopolttoaineiden rooli tulee olemaan korkeampi, mutta siellä edellytetään yleisesti tuotantokustannusten laskua.

Tekstiä on editoitu 7.4. selventämällä kirjoituksessa käytettyjä käsitteitä.

Kirjoitus on julkaistu myös Bioenergia ry:n blogissa.