Gone with the wind
Puolisen vuotta on tuntunut ”tuulen viemältä” – idästä on tuullut sotaa ja Brysselistä politiikkaa. Edunvalvonta näinä poikkeuksellisina aikoina taas on ollut kuin ”tuuleen huutamista”, liian pitkään.
Euroopassa soditaan ja sen myötä eletään osin sotataloudessa. Kriisin merkit olivat ilmassa jo varhain keväällä, mutta ainakin energian ja lannoitteiden osalta oltiin pitkään liian hyväuskoisia. Bioenergia ry varoitteli pitkin kevättä turpeen huoltovarmuusroolin menetyksestä, ellei uskottavaa näkymää alalle kyetä luomaan.
Keskeytynyt puun tuonti Venäjältä pakottaa käyttämään kaikkia keinoja kotimaisten energialähteiden hyödyntämiseksi. Polttamista korvaavia uusia energiaratkaisuja ei vielä lähivuosina saada riittävän laajasti käyttöön. Energiapuun saatavuutta taas rajoittavat monet syyt ja riittävyyteen liittyy riskejä. Jos Venäjä-riippuvuudesta energiassa halutaan todella eroon, niin myös turvetta tarvitaan turvaamaan toimitus- ja huoltovarmuutta vielä monta vuotta. Tarvittavaa infraa tuotantoon oli vielä olemassa, kaikkea kalustoa ei ehditty romuttaa ja ehkä yrittäjiäkin olisi vielä saatu houkuteltua takaisin.
Kulunut kesä tässä suhteessa hukattiin, kun ainoaksi näkymää parantavaksi toimeksi jäi lopulta Huoltovarmuuskeskuksen energiaturpeen osto varmuusvarastoon. Turpeella on aina ollut sen suhteellista osuuttaan suurempi merkitys markkinoiden toimivuudelle. Tässä tilanteessa turpeella on mahdollista vähentää fossiilisten tuontipolttoaineiden käyttöä, edesauttaa puun riittävyyttä, pienentää kuluttajien energialaskua ja hillitä inflaatiota.
Energiaakin tärkeämpää on kuitenkin kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden turvaaminen – nämä pintaturpeista tuotetut laadut käyvät ensiksi vähiin, kun kysyntä Euroopassa vain kasvaa, mutta uusia alueita ei kannata näillä ehdoilla luvittaa. Energiaturpeen tuotantoon luvitettua tuotantoalaa olisi vielä jäljellä, mutta tekijöille ei ole näkymiä riittävän pitkäksi aikaa.
Kovilla pakkasilla yhteistuotannon (CHP) sähköntuotannon osuus on n. 25 % kotimaisesta sähköntuotannosta. On syytä huomata, että mahdollisessa polttoainepulassa tämän tuotannon osuus voi leikkautua voimakkaasti, kun kaupunkien ja teollisuuden CHP-laitokset joutuvat priorisoimaan lämmöntuotantoa.
Toimitus- ja huoltovarmuutta tukevia päätöksiä turvetuotannon turvaamiseksi tarvitaan vielä tämän vuoden aikana. Jos suonpohjia poistuu seuraavaan maankäyttöön viime vuosien tahtiin eikä uutta ole tulossa, niin maailman soisimman maan arvokkaan luonnonvaran tuotannollisen ekosysteemipalvelun mahdollisuudet voidaan katsoa pitkälti menetetyiksi; alan alasajo jatkuu, loputkin yrittäjät kaikkoavat ja myös suonpohjien seuraavan maankäytön mahdollisuudet kaventuvat. Samalla menetettäisiin lopullisesti kotimainen huoltovarmuuspolttoaine, johon meillä ei nykyisen energiakriisin keskellä ole varaa.
Päättynyt turvetuotantokausi 2022 ei yllä tavoitteisiin, jotka olivat paljon viime vuosikymmenen keskimääräisiä tuotantomääriä alemmat. Tuotantoa on viime vuodet rajoittanut energiaturpeen kysynnän väheneminen päästökaupan kustannusten nousun ja turpeen verotuksen myötä. Lisäksi kesän säät eivät suosineet turvetuotantoa.
Hannu Salo on Bioenergia ry:n toimialapäällikkö.
