Bioenergiaa tarvitaan ilmastotavoitteiden saavuttamisessa
Ilmastonmuutoksen torjunnassa vihreä siirtymä on noussut muotisanaksi, ja uusiutuva energia on saanut valtavasti huomiota. Ukrainassa yli kaksi vuotta sitten alkaneen sodan myötä keskusteluihin nousi myös huoli energiaomavaraisuudesta ja huoltovarmuuden turvaamisesta. EU tavoittelee uusiutuvan energian osuuden nostamista nykyisestä 23 prosentista 42,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä kunnianhimoinen suunnitelma perustuu erityisesti sähkön käytön lisäämiseen.
Vaikka tavoitteet energiamurroksesta ja uusiutuvan energian lisäämisestä ovat kannatettavia, niihin on syytä suhtautua terveen kriittisesti: ovatko ne realistisia tavoitellussa aikataulussa?
Suomessa bioenergialla vahva asema
Suomessa energiamurros on ollut käynnissä jo pidempään, ja uusiutuvan energian osuus on puuenergian ansiosta noussut jo yli 40 prosenttiin. Muualla Euroopassa bioenergia sen sijaan on jäänyt lapsipuolen asemaan, ja siihen suhtaudutaan yhä kriittisemmin. Euroopan Unionissa on käyty kriittistä keskustelua puun uusiutuvuudesta, ja esitetty biomassan energiakäytön verottamista. Toistaiseksi on kuitenkin päädytty lähinnä tiukentamaan rajoitteita kestävien puupolttoaineiden hankinnassa.
Onko bioenergian käyttö ollut siis virhe ja onko Suomi polttamassa tulevaisuutensa? Pitäisikö bioenergia korvata sähköllä? Vaikka bioenergia ei ole ongelmatonta, ilman sitä uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttaminen ilmastonmuutoksen asettamassa tiukassa aikataulussa olisi hyvin vaikeaa.
Sähköistyminen vauhdissa
Viime vuosina energiamurros on Suomessa näkynyt erityisesti suunnitteilla ja rakenteilla olevina tuuli- ja aurinkovoimainvestointeina, joiden arvo lasketaan sadoissa miljardeissa euroissa. Vaikka osa suunnitelluista hankkeista ei koskaan toteudu, tuotannon kasvu tulee olemaan merkittävä. Sähköön perustuvat ratkaisut, kuten sähkökattilat lämmöntuotannossa, ovatkin yleistyneet nopeasti. Näiden ratkaisujen odotetaan vähentävän puun energiakäyttöä ja hillitsevän energiapuun hakkuita. Erityisesti metsien hiilinieluihin pohjautunutta ja käsistä karannutta Suomen hiilineutraalisuustavoitetta vuodelle 2035 se ei silti pelasta.
Sähkö ei tule olemaan ilmaista tulevaisuudessakaan. Samalla kun tuotanto kasvaa, sähkön kulutuksen on ennakoitu kasvavan merkittävästi muun muassa liikenteessä, energiantuotannossa sekä sähköintensiivisessä vedyntuotannossa. Merkittävä haaste on myös kulutuksen sopeuttaminen yhä enemmän säästä riippuvaiseen tuotantoon. Ympäristökysymyksiäkään ei saa unohtaa: vihreän siirtymän myötä muun muassa metsäkadosta on tullut totta myös Suomessa.
Uusia haasteita
Sähköön perustuvaa lämmöntuotantoa silti tarvitaan erityisesti turpeen ja fossiilisten korvaamiseen. Vaikka niiden kulutus on vähentynyt vauhdilla, ne kattoivat vuonna 2022 edelleen 30 prosenttia Suomen sähkön ja lämmöntuotannossa kuluneista polttoaineista. Lämmöntuotannon sähköistyminen vaikuttaa kuitenkin myös puuenergian kulutukseen, sillä jatkossa sitä säädellään paitsi lämpötilan myös sähkön hinnan perusteella. Tämä kehitys pidentää energiapuun varastointiaikoja ja kasvattaa terminaalien merkitystä.
Puupolttoaineiden hankintaketjujen näkökulmasta tämä on haaste, sillä puuta ei voi varastoida loputtomiin. Hakkuutähteiden ja kokopuun sekä niistä valmistetun hakkeen varastoinnissa syntyy nopeasti merkittäviä kuiva-ainetappioita. Vaikka säilyvyyttä voitaisiin parantaa esimerkiksi hakkeen seulonnalla, nämä toimenpiteet lisäävät kustannuksia. Onkin ymmärrettävää, että toimijat ostavat ja käyttävät ainespuukokoista puuta: se säilyy erinomaisesti rankana ja hyvin hakkeena, kun varastointiolosuhteet ovat kunnossa.
Runkopuun kasvava merkitys energiantuotannossa kiristää tilannetta puumarkkinoilla ja ohjaa jatkossakin kuitupuuta energiaksi. Tilanne on ristiriitainen, sillä Suomessa ei ole pulaa pienpuusta: Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI13) tietojen mukaan hoitamattomia taimikoita lähes 600 000 hehtaaria ja ensiharvennusrästejä 800 000 hehtaaria. Näitä hoitorästejä tulisi purkaa energiapuuhakkuilla, jolloin kuitupuuta jäisi enemmän metsäteollisuuden käyttöön. Pienpuun korkeisiin korjuukustannuksiin, varastointiongelmiin sekä metsänomistajien aktivointiin on kuitenkin löydettävä ratkaisuja.
Sopeutumista ja mahdollisuuksia
Tulevaisuudessa metsien käytölle asetettavat muut kuin puuntuotannolliset tavoitteet voivat rajoittaa puuraaka-aineen saatavuutta. Tämä vaatii sopeutumista, sillä samalla metsäteollisuuden arvonlisää on kasvatettava kehittämällä ja tuotteistamalla uusia puupohjaisia innovaatioita. Se edellyttää metsäteollisuuden puunsaannin turvaamista. Silti bioenergia ei ole ongelma vaan osa ratkaisua, jos ensiharvennusrästejä saadaan purettua ja nuorten talousmetsien arvokasvua lisättyä. Lisäksi puunpolton sivuvirtana syntyvän bioperäisen hiilidioksidin potentiaali sekä teknisinä hiilinieluina että raaka-aineena on merkittävä. Bioperäisen hiilidioksidin talteenoton ja jalostamisen avulla parannettaisiin resurssitehokkuutta ja kasvatettaisiin arvonlisää ilman hakkuiden lisäämistä.
Näiden visioiden toteutuminen edellyttää kuitenkin konkreettisia toimia. Vetytalous, jonka varaan olemme laskeneet sekä ilmasto- että taloustavoitteemme, ei ole vielä toteutunut. Ilman yritysten investointeja kehitys ei etene, joten niiden toimintaympäristö on pidettävä kunnossa. Nopeasti etenevässä vihreässä siirtymässä Suomella on mahdollisuus olla voittaja, mutta riskinä on päätyä vain halvan energian ja raaka-aineiden tuottajaksi.
Routa toimii tutkimuspäällikkönä ja Niinistö tutkijana Lukessa.
Kirjoitus on julkaistu myös Bioenergia ry:n blogissa.
