Sähköistyvä yhteiskunta tarvitsee edelleen puuenergiaa
Suomen energiajärjestelmä on sähköistynyt vauhdilla. Sähkön tuotanto on kasvanut merkittävästi, ja esimerkiksi Olkiluodon kolmas reaktori on nostanut ydinvoiman osuuden reiluun neljännekseen energian kokonaiskulutuksesta. Myös tuuli- ja aurinkovoiman määrä kasvaa, ja uusia investointeja on rakenteilla ja suunnitteilla. Tämä kehitys vaikuttaa myös kaukolämmöntuotantoon ja puuenergian kulutukseen, sillä lämpöä tuotetaan yhä enemmän sähköllä.
Ennuste: Metsähakkeen kysyntä vakaana tulevina vuosina
Sähköistymisestä sekä energiatehokkuuden parantamiseen tehtävistä investoinneista huolimatta Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore tutkimus ennustaa, että metsähakkeen käyttö pysyy lähellä nykyistä tasoa seuraavan vuosikymmenen ajan. Vuonna 2023 metsähaketta kului lämpö- ja voimalaitoksissa 11 miljoonaa kuutiometriä. Tutkimustulosten mukaan kulutus voi nousta 11,4 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2026 mennessä, mutta sen arvioidaan laskevan 9,7 miljoonan kuutiometriin vuoteen 2033 mennessä.
Luken tilastot osoittavat, että metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa väheni merkittävästi vuonna 2024, kun kulutus tippui viisi prosenttia. Tämä kuvaa, kuinka kilpailukykyinen sähkön hinta sekä lauha talvi vaikuttavat metsähakkeen kulutukseen. Jos vuosi olisi ollut kylmempi ja sähkön hinta korkeampi, tilastot olisivat näyttäneet erilaisilta.
Metsähakkeella korvattu turvetta
Metsähakkeen käytön nopea kasvu viime vuosina on pitkälti seurausta poliittisista päätöksistä, jotka ovat vähentäneet energiaturpeen kulutusta. Vuonna 2019 Marinin hallitus asetti tavoitteeksi puolittaa energiaturpeen käyttö vuoteen 2030 mennessä. Turpeen käyttö vähenee nopeammin kuin tavoitteet edellyttäisivät. Tämä näkyy myös tutkimuksessamme: kyselyyn vastanneilla toimijoilla turpeen käyttö puolittui jo vuosien 2023 ja 2026 välillä ja päättyy käytännössä vuoteen 2033 mennessä. Kiinteiden polttoaineiden kattiloissa metsähake on edelleen luonnollinen korvaaja turpeelle.
Samanaikaisesti kivihiilen poltosta ollaan luopumassa, ja se päättyy jo hyvissä ajoin ennen lakisääteistä vuoteen 2029 asetettua määräaikaa. Viimeiset merkittävät kivihiilen käyttäjät, Helenin Salmisaaren sekä Vantaan Energian Martinlaakson kivihiilivoimalaitokset, lopettivat toimintansa keväällä 2025.
Energiateollisuuden irtautumista fossiilienergiasta ja turpeesta voidaan pitää menestystarinana, ja päästöjä on saatu vähennettyä nopeasti.
Säätövoiman tarve kasvaa
Säästä riippuvainen tuuli- ja aurinkovoima eivät kuitenkaan yksin riitä korvaamaan fossiilisia energianlähteitä. Sähkön tuotanto laskee tuulettomina pakkaspäivinä, jolloin hinta nousee. Siksi tarvitsemme edelleen puun kaltaisia energianlähteitä, jotka eivät ole säästä riippuvaisia. Vaikka energian varastointiteknologiat auttavat säätövoimaan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa, niiden yleistyminen ei tapahdu niin nopeasti kuin fossiilienergiasta ja turpeesta luopuminen edellyttäisi.
Energiamurros kiihtyy 2030-luvulla
2030-luku on ratkaisevaa aikaa metsähakkeen tulevaisuudelle. Monet suurimmista haketta käyttävistä laitoksista saavuttavat käyttöikänsä lopun. Keskeistä on, kuinka tämä kapasiteetti korvataan — rakennetaanko uusia polttolaitoksia vai siirrytäänkö vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.
EU:ssa suunta on kohti palamiseen perustumattomia energiaratkaisuja, ja vaikka bioenergia on edelleen EU:n merkittävin uusiutuvan energian lähde, sen käyttöön suhtaudutaan kriittisemmin. Maailmanlaajuisesti bioenergian käyttö kuitenkin kasvaa edelleen – kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan sen käyttö yli kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä.
Myöskään Suomessa ei ole realistista eikä erityisesti huoltovarmuuden näkökulmasta järkevää rakentaa energiajärjestelmää pelkän sähkön varaan. Sähkön kulutus kasvaa paitsi lämmöntuotannossa, myös liikenteessä ja teollisuudessa. Sähkön hinta saattaa rajoittaa myös tuotannon kasvua – jos hinta laskee liikaa, uusia investointeja ei tehdä. Jo tällä hetkellä on nähtävissä, että suunniteltujen aurinko- ja tuulivoimainvestointien toteuttaminen on hidastunut. Lisäksi jotkut tuulivoimalat ovat jo vaihtaneet omistajaa odotuksia heikomman kannattavuuden seurauksena.
Synteettiset polttoaineet fossiilisten tilalle
Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen vaatii rohkeita ratkaisuja. Yksi lupaavimmista vaihtoehdoista on synteettisten polttoaineiden valmistus vedystä ja hiilidioksidista. Puun poltossa syntyy biogeenistä hiilidioksidia – uusiutuvaa ja hiilineutraalia hiiltä, jota voitaisiin käyttää synteettisten polttoaineiden raaka-aineena. Tämä olisi mahdollisuus erityisesti niille sektoreille, joita on vaikea sähköistää, kuten raskas liikenne sekä meri- ja lentoliikenne. Synteettisten polttoaineiden tuotanto on kuitenkin riippuvainen riittävästä hiilidioksidin saatavuudesta. Jos puunpoltto vähenisi merkittävästi tulevaisuudessa, voisi tämä heikentää biogeenisen hiilidioksidin saatavuutta varsinkin kesäkuukausina. Vaihtoehtona oleva hiilidioksidin talteenotto ilmasta on edelleen erittäin kallista.
Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan
Lopulta energiajärjestelmän kehitys on pitkälti poliittinen kysymys. Tukeeko Suomi biogeenisen hiilen ja synteettisten polttoaineiden kehitystä, vai estääkö se niitä sääntelyllä ja tukipolitiikalla? Päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia – ei vain energiantuotantoon, vaan myös huoltovarmuuteen, työllisyyteen ja aluekehitykseen. Ilmastopolitiikassa on tärkeää asettaa realistisia tavoitteita, jotta fossiilienergiasta irtautuminen onnistuu.
Monipuolinen energiapaletti tarvitaan
Vaikka tulevaisuudessa tarvitaan puuenergiaa, metsähakkeen ja muiden puupolttoaineiden käyttö muuttuu ajan myötä. Metsäenergiaa käytetään yhä enemmän säätövoimana, ja helpommin varastoitavien nestemäisten biopolttoaineiden käyttö voi lisääntyä myös lämmöntuotannossa. Energiatehokkuuden parantuessa kokonaisenergiankulutus voi vähentyä, ja metsäteollisuuden sivutuotteet päätyvät yhä useammin tuotteiden raaka-aineeksi.
On tärkeää, että energiamurroksen lopputuloksena syntyy vakaa energiajärjestelmä, jossa fossiilisten polttoaineiden rooli on mahdollisimman pieni. Tarvitsemme monipuolisen energiapaletin, jossa on tilaa useille uusiutuvan energian teknologioille. Metsähakkeella on oma tärkeä roolinsa kotimaisena, säätövoimaksi soveltuvana ja huoltovarmuutta turvaavana polttoaineena.
Routa toimii tutkimuspäällikkönä ja Niinistö tutkijana Lukessa.
