Kunnianhimoisemmalle luonnonmonimuotoisuustyölle on tarvetta
Luonnon monimuotoisuustyöllä on ollut positiivisia vaikutuksia metsälajistoon, mutta vielä tehtävää riittää luontokadon torjumiseksi. Luonnon monimuotoisuuden paikallisuus vaikeuttaa työn valvontaa ja mittareiden asettamista, mutta lainsäädännöllä koitetaan sopia yhteisistä pelisäännöistä. Ennen lakisääteisten velvoitteiden asettamista eri alat valmistelevat omat biodiversiteettitiekarttansa luontokadon pysäyttämiseksi.
Luonnon monimuotoisuus on tämän hetken yksi polttavimmista puheenaiheista maankäyttösektorilla. Maailman valtiot kokoontuivat luontokadon pysäyttämiseksi Kolumbian Caliin viime syksynä YK:n luontokokousta (COP 16) varten. Tavoitteena oli edistää kaksi vuotta sitten tehdyn Kunming-Montrealin sopimuksen toimeenpanoa ja helmikuun lopussa käydyssä jatkokokouksessa valtiot pääsivät vihdoin sopuun luontokadon pysäyttämisen mittareista ja rahoituksesta.
Ennallistamisasetus apurina
Viime vuoden elokuussa Euroopan Unioni asetti ennallistamisasetuksen voimaan, jonka jälkeen jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa laatia omat kansalliset ennallistamissuunnitelmansa. Ennallistamisasetus tukee EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Suomessakin kansallinen ennallistamissuunnitelma on parhaillaan valmisteilla ympäristöministeriön johdolla. Petteri Orpon johtama hallituskin on kannustanut kaikkia aloja laatimaan omat luonnon monimuotoisuustiekarttansa. Monet, kuten puuta jalostava teollisuus, ovat tehneet ensimmäiset versionsa biodiversiteettitiekartoistaan, joista ympäristöministeriö on tehnyt koosteen tilanteen parempaa hahmottamista varten. Myös TAPIOn koordinoimassa metsänhoitosuositusten päivitystyössä (2023–2024) kiinnitettiin erityistä huomiota luontotoimiin ja biodiversiteetin lisäämiseen.
Ekologiset prosessit turvattava
Miksi sitten monimuotoisuuden turvaaminen on niin tärkeää? Suomen 48 000 kasvi-, sieni- ja eläinlajista noin puolesta on voitu arvioida mahdollinen uhanalaisuus. Punaisen kirjan tuoreimman, vuonna 2019 julkaistun, version mukaan tutkituista lajeistamme yhteensä 2667 on uhanalaisia. Joka yhdeksäs laji on uhanalainen ja runsas kolmannes niistä esiintyy pääasiassa metsissä. Jopa harmaalokki on tämän hetken luokituksen mukaan vaarantunut. Kaikkein uhanalaisimpia ovat lintu- ja sammallajit, noin kolmasosa kaikista lajeista.
Metsien hoito ja käyttö on suurin yksittäinen syy lajien uhanalaistumiselle ja onhan Suomen maapinta-alasta 86 % metsätalousmaata. Eli vaikka monimuotoisuustavoitteita on saavutettu, niin toimet eivät ole olleet riittäviä aiheutettuihin haittoihin nähden. Lajien monimuotoisuus ei ole pelkästään arvona tärkeää, vaan se on välttämättömyys monille ekologisille prosesseille, kuten hajottamiselle. Hiljattain uutisoitiin, että Tšekeissä majavat olivat säästäneet valtiolta 1,2 miljoonaa euroa rakentamalla padon, jota oltiin rakentamassa muutenkin. Majavia ei turhaan kutsutakkaan insinöörilajeiksi.
Lähtötilanne suurennuslasin alle
Luontotoimien kannustimia halutaan kohdentaa tuloksille ennemmin kuin toimille, mutta voidaksemme arvioida tuloksia, meillä pitää olla riittävästi resursseja eli tietotaitoa ja rahaa, jotta pystymme määrittämään monimuotoisuuden lähtötilanteen ja seuraamaan sitä. Monet uhanalaiset lajit ja luontotyypit voivat jäädä hakkuiden alle, jos niitä ei ole tunnistettu, ja Suomessa hakataankin jatkuvasti metsää, joilla elää uhanalaisia lajeja.
Vapaaehtoisuudella saavutettu tuloksia
Suomessa on tehty jo jonkin aikaa vapaaehtoista luonnon monimuotoisuuden edistämistä, esimerkiksi valtion tukemilla METSO- ja HELMI-ohjelmilla. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO 2008-2025) ensimmäinen venähtänyt kausi päättyy tämän vuoden lopulla, mutta valtionhallinnossa jo valmistellaan parhaillaan ohjelmalle toista kautta. Riippumattomassa Pellervon Taloustutkimuksen (PTT) METSO-ohjelman loppuarvioinnissa todettiin, että suojelutoimenpiteiden kokonaisuus on ollut tasapainoinen ja tarkoituksenmukainen. Arvioinnin mukaan tämän vuoden puolella tullaan saavuttamaan hehtaarimääräiset suojelutavoitteet, mutta ympäristötukisopimusten ja luonnonhoitotöiden osalta tulokset jäävät vajaiksi.
Lisää resursseja – lisää vaikuttavuutta
Vapaaehtoiset luontotoimet metsien monimuotoisuuden parantamiseksi ovat siis tuottaneet tulosta, mutta ohjelman resurssit eivät ole riittäneet pysäyttämään Etelä-Suomen metsätyyppien ja -lajien tilan heikkenemistä. Seuraavan METSO-kauden aikana toimintaympäristöön vaikuttavat organisaatioiden uudelleenjärjestely, puuntuotanto ja muu maankäyttö, poliittiset toimet sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuvat muutokset.
Kirjoittaja on Bioenergia ry:n metsäasiantuntija.
Hyödyllisiä linkkejä metsänomistajille
Suomen Lajitietokeskus: laji.fi
Metsänomistajien ja metsäalan ammattilaisten asiointipalvelu: metsään.fi
Lähteet:
Convention on Biological Diversity
Suomen lajien uhanalaisuus – punainen kirja
Suomalaiset toimialat ovat laatineet tiekarttoja luonnon monimuotoisuuteen – Ympäristöministeriö
