Kosteikkoa, karpaloita vai kilowatteja? 

Kyselyjen perusteella aurinkovoimala tai metsitys kiinnostavat eniten maanomistajia. Aurinkovoimalaa ei kuitenkaan ole edullista perustaa mihin tahansa eikä metsityksellekään ole kaikkialla edellytyksiä. Aurinkovoimalan yhteydessä sanotaan usein, että diversiteettiä ei menetetä, koska sitä ei alun perinkään ole. Se ei muuta sitä seikkaa, etteikö voisi olla. 

Uutta liiketoimintaa suoviljelystä 

Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon -hankkeessa hankitaan kokemusperäistä tietoa erilaisten ruoka-, rohto- ja biomassakasvien menestymisestä suonpohjalla, missä turvekerroksen paksuus on enintään 15 cm ja kosteusoloja on muokattu nostamalla vedenpintaa noin 30 cm maan pinnasta. Toisella koepaikalla on vain muutaman sentin turvekerros eikä vedenpintaa säädellä. Käytännössä paikka on kesällä todella kuiva ja keväällä tulvan alla. Tavoitteena on löytää kasveja, joiden viljely olisi yhdistettävissä ilmastotoimiin ja tuottaa jopa arvojakeita, koska päästöpolitiikka ei voi perustua pitkän päälle pelkkiin tukitoimiin.  

Ensimmäisen vuoden kokemukset ovat vasta suuntaa antavia. Kaikki kasvit ovat monivuotisia ja lähtökohtaisesti melko vaatimattomia ravinteiden tai happamuuden osalta. Kenttäkokeen suunnittelusta vastaa Marjo Keskitalo Lukesta. Hanketta koordinoi Kouvola Innovation ja Luonnonvarakeskuksen lisäksi kumppanina on Suomen ympäristöopisto Sykli. Hanke on JTF-rahoitteinen ja tukipäätöksestä vastaa Kymenlaakson maakuntaliitto. 

Järviruoko ei vaadi järveä 

Järviruoko näyttää viihtyvän myös kuivilla kentillä. Pienemmällä – kesällä todella kuivalla – kokeellamme se teki jopa kolmimetrisiä maanalaisia rönsyjä noustakseen pintaan kaukana lähtöpaikastaan. Juuri on kuin 100-kertainen suurennos juolavehnästä. Kasvuston perustaminen koeruutuun oli kuitenkin haastavaa. Biomassakasvina järviruoko on monipuolinen. Tuoreena se on erinomainen biomassalähde ja talvikorjattuna sen sovellukset näkyvät Virossa jopa 90 vuotta vanhoina kattoina.  

Monipuolinen osmankäämi 

Osmankäämi on lähteiden mukaan oikea runsauden sarvi, ravintokasvista rakennuslevyihin, eristeisiin ja tyynyn täytteeksi. Se on eri kokeissa koettu hankalaksi istuttaa vaikka villinä sekin valloittaa maisemaa ihan kutsumatta. Osmankäämi asettui suhteellisen kuivalle kentällemme kohtalaisesti. Kevät näyttänee jatkon.  

Arktisia aromeja ja uusia tuttavuuksia 

Supermarjat karpalo ja aronia yllättivät positiivisesti. Isokarpalo tuotti mukavan marjasadon, mutta Amerikan karpalon sato oli vaatimaton tai olematon. Aronia on puolestaan huikea vitamiini-, kivennäisaine- ja antioksidanttipakkaus, jolla on kysyntää maailmalla. Karpalon tavoin aronian taimet selvisivät syksyyn sataprosenttisesti. Allekirjoittaneelle uusi tuttavuus, maamanteli, näytti myös viihtyvän ja muodostavan rönsyjä sekä maanalaista satoa. Se kuitenkin soveltuisi paremmin paksummalle turvekerrokselle, jotta maanalaiseen satoon olisi helpompi päästä käsiksi.  Kasvi näyttää myös tuleentuneen täysin jo lokakuussa, mikä on rohkaisevaa talvehtimisen näkökulmasta. Maamantelilla on tieteellisissä tutkimuksissa havaittu positiivisia vaikutuksia mm. verenpaineeseen, veren sokeriin, kolesteroliin ja jopa hedelmällisyyteen.   

Purppurapunalatva on tuttu perenna puutarhoista. Se tuottaa myös mukavasti biomassaa ja viitteitä on myös bioaktiivisista aineista. Monimuotoisuudeltaan köyhällä turvekentällä suonpohjalla se oli ennen kaikkea pölyttäjien suosikki ja kasvi näytti muutenkin kukoistavan karuista oloista huolimatta. Kaikkiaan kenttäkokeessa on lähes kaksikymmentä eri kasvilajia neljän kerranteen koeruutuina ja yli kymmenisen havaintoruutua. Monin kasveista kehittyy hitaasti ja menestymistä kannattaakin arvioida vasta useamman vuoden saldona. 

Diversiteettiä ja turvallisuutta 

Purppurapunalatva ja sen miehittämät kimalaiset olivat konkreettinen osoitus myös suonpohjien vähäisestä tarjonnasta pölyttäjille, joilla on luontoekosysteemissä tärkeä rooli myös tavallisille satokasveille. Tuntuu siksi lyhytnäköiseltä ohittaa turvesoiden potentiaali diversiteetin lisääjä vaikkapa aurinkovoimalan yhteyteen. Paneelien teknisenä käyttöikänä pidetään 30 vuotta. Julkaistuissa aurinkovoimalahankkeissa vedenpinnan nosto tai laiduntaminen ovat toistaiseksi yksittäistapauksia. Varsinkin turveyrittäjät tietävät myös, että turve palaa helposti – myös maassa. Ja missä on sähköä, on myös kasvanut riski häiriötilanteille. Maastopalo voi syttyä muistakin lähteistä ja sammutustyö olisi paneelikentällä tavallista mielenkiintoisempaa. Monimuotoisuudelle, päästövähennyksille, vedenpinnan nostolle ja hyötykasvien tuotannolle on sijaa myös paneelikentillä.  

Kirjoittaja on Kouvola Innovation Oy:n (Kinno) kestävän tuotannon asiantuntija ja Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon -hankkeen projektipäällikkö.