Millaisin keinoin kuntien on mahdollista edistää biokaasun tuotantoa alueellaan?
Kuten tiedämme, monen muun Euroopan maan tavoin Suomi ei ole tunnettu suurista luonnonvaroista kuten öljystä tai maakaasusta, joita voisi fossiilisena energiana ja vientituotteena hyödyntää. Myös turpeesta tehdään hiljalleen pois siirtymää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Silti globaalin energiankulutuksen on arvioitu kasvavan edelleen. Myös Venäjän sodan myötä huoltovarmuusajattelu on noussut uudelleen esiin eri hallinnontasoilla.
Kunnat aktiivisina ilmastohaasteiden ratkojina
Edellä kuvatut kompleksiset haasteet asettavat paineita energiapolitiikalle luoda ratkaisuja. EU:n ja Suomen valtion lisäksi suomalaiset kunnat ovat tarttuneet näihin haasteisiin alueellisesti. Kuntia ei usein olla totuttu näkemään aktiivisina toimijoina, vaan kohteina, joihin kohdistuu velvoitteita ja joita ne joutuvat toteuttamaan. Silti useat suomalaiset kunnat ovat vapaaehtoisesti liittyneet Hiilineutraalien kuntien (Hinku) -verkostoon, solmineet Kuntien energiatehokkuus (KETS) -sopimuksen tai asettaneet itselleen muita päästövähennystavoitteita.
Biokaasusta ratkaisuksi
Yksi ratkaisu kompleksiseen haasteeseen sovittaa yhteen ilmastotavoitteet, kotimaisen energian kasvattamisen vaatimus, energiakannan monipuolistaminen sekä energiankasvun tarve on lisätä biokaasun tuotantoa. Kunnilla voi olla useita muita motiiveja edistää biokaasun tuotantoa ja alueellaan. Biokaasun tuotannolla voidaan toivoa tuovan esimerkiksi suotuisia aluetalousvaikutuksia, imagohyötyjä, verotuloja ja uusia työpaikkoja. Käytännössä biokaasun tuotanto kohtaa kuitenkin usein haasteita.
Kompastuskiviä löytyi
Erityisenä haasteena tunnistettiin korkea investointikustannus etenkin pienemmän mittakaavan laitoksissa. Myös pitkän aikavälin kannattavuus ja rahoituksen puute koituvat usein haasteiksi. Myöskään yksinomaan biokaasun lisääminen ei ole avain kaikkiin haasteisiin, sillä biokaasun tuotannollakin on haittapuolensa. Biomassojen tuotanto voi altistaa haitallisille maankäyttömuutoksille, kuten luonnon monimuotoisuuden ja hiilensidonnan heikkenemiselle, sekä rehevöittää valuma-alueiden vesistöjä.
Metahallinnan teoria selkeyttämässä kuntien roolia
Lähestyn kandidaatintutkielmassani aihetta metahallinnan nelikentän avulla. Lyhyesti kuvattuna metahallinnalla viitataan itseohjautuvien verkostojen ohjaamiseen. Verkostot taas viittaavat vakaisiin, toisistaan riippuvaisiin, mutta itsenäisiin toimijoihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa neuvotteluiden kautta toisiinsa.
Verkostojen metahallintaan voidaan käyttää neljää erilaista perusmenetelmää, jotka ovat toimintapolitiikan ja resurssien kehystämistä, instituutioiden muotoilua, verkostojen edistämistä sekä verkostoissa osallistumista. Haastattelin tutkielmassani viittä eri asiantuntijaa viidestä eri organisaatiosta. Nelikentän avulla ryhmittelin haastatteluaineiston eri luokkiin ja analysoin tulokset. Olen ryhmitellyt analyysin tulokset taulukkoon seuraavasti:
| Metahallinnan nelikenttä | Rajoitettu interventio | Vahva interventio |
| Etäältä (hands-off) | • Energiaan tai ilmastoon liittyvät suunnitelmat • Hankintasuunnitelma • Kuntastrategia • Uusiutuvan energian kuntakatselmus • Kuuluminen Hinku-verkostoon • Biokaasun tuotannon potentiaaliin liittyvät selvitykset | • Kaavoitusprosessien nopeuttaminen • Biokaasun tankkausasemien ja -laitosten sijainnin suunnittelu kaavoituksessa • Erilaisten lupien saamisen sujuvuus • Julkisten hankintojen ohjaus ja kilpailutukset suosien hiilineutraaleja polttoaineita • Biojätteen kierrätyksen matalampi hinnoittelu suhteessa sekajätteen kierrätykseen • Avainhenkilö, joka edistää biokaasun tuotantoa • Fossiilisilla polttoaineilla kulkevien ajoneuvojen kielto kaupunkialueella |
| Läheltä (hands-on) | • Toimijoiden yhteen tuominen ja koordinointi • Toimijoiden vertaisoppimisen edistäminen • Toimijoiden informaatio-ohjaus esimerkiksi erilaisilla tilaisuuksilla • Biokaasun kysynnästä huolehtiminen • Toimijoiden kuunteleminen ja neuvonta • Biokaasulaitoksen perustamisesta ajoissa tiedottaminen kuntalaisille • Biokaasun tuotannon hyötyjen tiedottaminen eri sidosryhmille • Jätekuljetusten ja paikallisliikenteen sitouttaminen biokaasuun | • Biokaasuyritysten perustaminen tai kumppanuus • Biokaasun tuotannon rahoittaminen esimerkiksi kunnan omistusyhtiössä • Biokaasun ostaminen asiakkaana esimerkiksi liikenteen tai lämmöntuotannon käyttötarkoituksiin • Toimijoiden intressien selvittäminen • Omistajaohjauspolitiikka esimerkiksi energia- tai jätehuoltoyhtiöissä • Kaasun jakeluverkon rakentaminen |
Roolivaihtoehtoja riittää
Biokaasun tuotannon edistämisessä kunta voi ottaa rooleja esimerkiksi sääntelijänä, fasilitoijana tai kuluttajina. Keskeisenä uutena löydöksenä tutkimuksessani kävi ilmi, että kunnat ovat monitasohallinnan harjoittajia, mutta myös sen kohteita monin tavoin. Esimerkiksi kuntiin kohdistuu useita EU tason velvoitteita ja sääntelyä. Aineistosta nousi esiin kunnat vaikuttamisen kohteena, mutta hyvin vähälle huomiolle jäi kuntien vaikutusmahdollisuudet hallinnon ylemmille tasoille, kuten ministeriöihin, ja muihin sidosryhmiin. Esimerkiksi usein kunnat ovat jäseninä erilaisissa verkostoissa, kuten maakuntaliitoissa ja Hinku-verkostossa, jotka tapaavat säännöllisesti virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä. Nämä ovat verkostoja, joissa kunnilla on metahallinnan keinona verkostoissa osallistumisen ja edistämisen mahdollisuus.
Paljon mahdollisuuksia jatkotutkimukseen
Keskityin tutkielmassa analysoimaan aihetta nelikentän avulla. Tutkielman ulkopuolelle jäi kuitenkin vielä paljon mielenkiintoisia aiheita. Esimerkiksi rahoitukseen vaikuttavat tekijät voisivat olla mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe. Biokaasun tuotannolla voisi olla potentiaali vastata moniin aikamme haasteisiin.
Artikkeli perustuu kirjoittajan hallintotieteiden kandidaattitutkielmaan biokaasun tuotannon edistämisen keinoista suomalaisissa kunnissa.
Lue lisää biokaasun edistämisestä suomalaisissa kunnissa
Mikäli kiinnostuit lukemaan lisää biokaasun edistämisessä suomalaisissa kunnissa, tutkielma on löydettävissä Tampereen yliopiston kirjaston nettisivuilla. Tutkielmassa on eritelty lisää muun muassa kuntien eri rooleja ja tehty katsaus yleisesti uusiutuvan energian edistämiseen kunnissa. Löydät tutkielmasta lisäksi kattavan taulukon, jossa on kootusti keskeiset tulokset.
