Hiilensidonta

Hiilidioksidipohjaisille polttoaineille on kysyntää 

Hiilidioksidipohjaiset polttoaineet, kuten synteettinen metanoli, herättävät kasvavaa kiinnostusta ja tuotantoteknologiat etenevät vauhdilla.

03/2024

Kuvat - Unsplash

Jotta hiilipohjaisten polttoaineiden tuotanto on ympäristön kannalta kestävää, tuotannon täytyy perustua uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Hiilidioksidin hyödyntäminen polttoaineiden tuotannossa on toimivinta alueilla, joissa on saatavilla edullista hiilidioksidia ja uusiutuvaa energiaa vedyn tuotantoon. Polttoaineita, jotka on tuotettu talteenotetusta hiilidioksidista kutsutaan CCU (Carbon Capture and Utilization) -polttoaineiksi. Polttoaineiden lisäksi hiilidioksidia voidaan hyödyntää myös useissa muissa sovelluksissa ja uusia kehitetään jatkuvasti. 

Kansainvälisen suunnittelu- ja konsultointiyritys Parson Brickenhoffin mukaan hiilidioksidin kysyntä synteettisen metanolin tuotantoon voi ylittää 300 miljoonaa tonnia vuodessa globaalisti. Vastaavasti tutkija Cameron Hepburn Oxfordin yliopistosta arvioi, että kysyntä synteettisen metaanin tuotantoon olisi samaa luokkaa. CCU-polttoaineita voitaisiin käyttää jo olemassa olevassa liikenneinfrastruktuurissa, mikä lisää teknologian kannattavuutta.  

Korkea energiasisältö synteettisessä metanolissa 

Hiilidioksidin avulla tuotettu metanoli soveltuu liikennepolttoaineeksi sen korkean energiasisältönsä (726,3 kJ/mol) vuoksi. Prosessissa hiilidioksidi hydrogenoidaan metanoliksi, jolloin saadaan liikenteeseen soveltuvaa polttoainetta: CO2 + 3 H2 → CH3OH + H2O. Synteettinen metanolin tuotanto on potentiaalinen menetelmä hiilidioksidin hyötykäyttöön isossa mittakaavassa, ja teknologiakehitys on jo edennyt pitkälle. Prosessi on teknisesti toteuttamiskelpoinen ja edistää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, mutta konkreettisia toiminnassa olevia yritysesimerkkejä on vielä harvassa. Tärkeänä tekijänä synteettisen metanolin tuotannolle on uusiutuvan energian hinta, mikä vaikuttaa tuotannon kannattavuuteen.  

Levistä polttoainetta  

Polttoaineiden tuotantoon voidaan hyödyntää myös hiilidioksidin avulla kasvatettua leväbiomassaa. Leväbiomassaa voidaan hyödyntää myös elintarvike-, farmasia- ja muoviteollisuudessa sekä esimerkiksi jätevesien ja teollisuuden savukaasujen käsittelyyn. Mikrolevien öljypitoisuus on keskimäärin suuri, minkä ansiosta ne soveltuvat esimerkiksi biopolttoaineiden valmistukseen. Alankomaalaisen Juliana Monteiron ja norjalaisen Simon Roussanaly kirjoituksen mukaan noin 80 prosenttia mikrolevien öljypitoisuudesta voidaan tällä hetkellä muuntaa biodieseliksi. Levätuotanto hiilidioksidin avulla on osoittautunut teknologisesti kypsäksi ja ekologisesti kestäväksi menetelmäksi.  

Puhtausvaatimuksista tarvitaan lisää tutkimusta 

Synteettisten polttoaineiden tuotannossa käytetään lähtökohtaisesti puhdasta hiilidioksidia. Hiilidioksidin puhtaudelle ei ole kuitenkaan olemassa täysin standardoituja raja-arvoja synteettisten polttoaineiden tuotannossa (ks. taulukko 1.). On osoitettu, että myös likaisempi hiilidioksidi voi soveltua synteettisen metanolin tuotantoon. Kustannustehokkuuden ja päästövähennysten kannalta on tärkeää tutkia myös likaisemman hiilidioksidin hyödyntämismahdollisuuksia. Lisäksi hiilidioksidimäärät ovat usein pieniä yhdestä lähteestä otettuina. Jotta voidaan luoda uusia arvoketjuja, tarvitaan teknistaloudellisia tarkasteluita ja uusia sopivia käyttökohteita määrältään ja laadultaan erilaisille hiilidioksidivirroille. 

CO2-käyttökohde Puhtausvaade til- % 
Metanolin tuotanto 99 (Ho et al. 2019);  
96,4 (Vesterinen 2018);  
50 (Mohd Nawi et al. 2016)  
Metaanin tuotanto 99 (Ho et al. 2019) 
Taulukko 1. Arvioituja puhtausvaatimuksia synteettisen metanolin ja metaanin tuotannossa. 

CCU osana ilmastonmuutoksen hillintää ja kestävää liiketoimintaa 

CCU-teknologiat tarjoavat Suomelle ratkaisuja hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiselle ja kestävän liiketoiminnan edistämiselle. Polttoaineiden, rakennusmateriaalien ja mikrolevien tuotanto hiilidioksidin avulla on osoittautunut mittakaavoiltaan potentiaalisemmiksi kuin useiden muiden tuotteiden valmistus. Arvioiden mukaan hiilidioksidin kysyntä polttoaineiden, rakennusmateriaalien ja esimerkiksi mikrolevien tuotantoon voi ylittää 300 miljoonaa tonnia vuodessa vuoteen 2050 mennessä. Verrattuna hiilidioksidin suoraan varastointiin CCU-teknologiat tarjoavat Suomelle kiinnostavan vaihtoehdon, koska Suomesta ei ole löydetty hiilidioksidin suoraan varastointiin soveltuvia geologisia muodostumia.  

Markkinat kaipaavat standardointia 

Kustannustehokkaiden CCU-markkinoiden syntyminen vaatii standardointia. Standardoinnilla varmistetaan hiilidioksidin turvallinen käsittely ja edistetään tarkasti määriteltyjen markkinoiden syntyminen erilaisille hiilidioksidilaaduille mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Markkinoiden epävarmuuden lisäksi CCU-teknologioiden käyttöönottoa rajoittaa epävarmuus puhdistusteknologioista ja niiden kustannuksista. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi reunaehtoja puhtausvaatimuksille ja CCU-teknologioiden hyödyntämiselle selvitetään jatkuvasti erilaisissa projekteissa ja tutkimuksissa, kuten Hiiliketju-hankkeessa. Lisäksi erilaiset kansalliset ja kansainväliset säädökset kehittyvät jatkuvasti ja lisäävät painetta uusien kestävämpien ratkaisujen käyttöönottoon. 

Hiiliketju-hanke

Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa LAB ammattikorkeakoulun, LUT yliopiston ja VTT:n yhteisessä Hiiliketju-hankkeessa (2023 – 2026) pyritään edistämään bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä Suomessa. Hankkeessa pyritään ratkaisemaan talteenottoon, puhdistukseen ja logistiikkaan liittyviä haasteita sekä muodostamaan kaksi paikallista bioCO2-ekosysteemia, toinen pk-seudulle ja toinen Lahti-Lappeenrannan alueelle. Tavoitteena on myös luoda kansainvälinen referenssimalli bioCO2-hyödyntämisestä.

Hankkeessa tehdään yhteistyötä alan yritysten, tutkijoiden ja kaupunkien edustajien kanssa. Hankkeen rahoittajia ovat Business Finland ja mukana olevat yritykset. 

Lähteet: 

Chauvy, R., & De Weireld, G. (2020). CO2 utilization technologies in Europe: a short review. Energy Technology, 8(12), 2000627. https://doi.org/10.1002/ente.202000627 

CO2 Value Europe 2023. CCU: What is Carbon Capture and Utilisation? Viitattu: 15.1.2024. Saatavissa: CCU: what is Carbon Capture and Utilisation | CO₂Value Europe (co2value.eu)  

Fu, Z. & Meng, Y. (2016). Research progress in the phosgene-free and direct synthesis of dimethyl carbonate from CO 2 and methanol. Chemistry Beyond Chlorine. 363-385. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-319-30073-3_13 

Godin, J., Liu, W., Ren, S., & Xu, C. C. (2021). Advances in recovery and utilization of carbon dioxide: A brief review. Journal of Environmental Chemical Engineering, 9(4), 105644: http://dx.doi.org/10.1016/j.jece.2021.105644  

Ho, H. J., Iizuka, A., & Shibata, E. (2019). Carbon capture and utilization technology without carbon dioxide purification and pressurization: a review on its necessity and available technologies. Industrial & Engineering Chemistry Research, 58(21), 8941-8954. Viitattu: 10.2.2024. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1021/acs.iecr.9b01213  

Hepburn, C., Adlen, E., Beddington, J., Carter, E. A., Fuss, S., Mac Dowell, N., … & Williams, C. K. (2019). The technological and economic prospects for CO2 utilization and removal. Nature, 575(7781), 87-97: http://dx.doi.org/10.1038/s41586-019-1681-6  

CO2 Value Europe (2024). The Contribution of Carbon Capture & Utilization towards Climate Neutrality in Europe: A Scenario Development and Modelling Exercise. Viitattu: 28.2.2024. Saatavissa: FINAL-LAYOUT_CVEs-EU-Roadmap-for-CCU-by-2050.pdf (co2value.eu) 

Karjunen, H. (2022). Analysis and design of carbon dioxide utilization systems and infrastructures. Väitöskirja. Lappeenranta-Lahti University of Technology LUT. Viitattu: 15.1.2024. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-873-7 

Kujanpää, L., Koponen, K., Linjala, O., Mäkikouri, S., & Arasto, A. (2023). Teknologisten hiilinielujen mahdollisuudet ja niiden edistäminen Suomessa. Suomen ilmastopaneeli. Raportti 5/2023. 5/20[verkkodokumentti]. Viitattu: 1.2.2024. Saatavissa: ilmastopaneelin-raportti-5-2023-teknologisten-hiilinielujen-mahdollisuudet-ja-niiden-edistaminen-suomessa.pdf

MEMBER-projekti (2018). WP2 – System requirements, design and modelling. D2.2 Industrial requirements. Viitattu 13.11.2023. Saatavissa https://ec.europa.eu/research/participants/documents/downloadPublic?documentIds=080166e5bcc256b8&appId=PPGMS

Mohd Nawi, W. N. R., Wan Alwi, S. R., Manan, Z. A., & Klemeš, J. J. (2016). Pinch analysis targeting for CO 2 total site planning. Clean Technologies and Environmental Policy, 18, 2227-2240: https://doi.org/10.1007/s10098-016-1154-7   

Monteiro, J., & Roussanaly, S. (2022). CCUS scenarios for the cement industry: Is CO2 utilization feasible? Journal of CO2 Utilization, 61, 102015: https://doi.org/10.1016/j.jcou.2022.102015 

Neerup, R., Løge, I. A., Helgason, K., Snæbjörnsdóttir, S. O., Sigfússon, B., Svendsen, J. B., … & Fosbøl, P. L. (2022). A call for standards in the CO2 value chain. Environmental Science & Technology, 56(24), 17502-17505: https://doi.org/10.1021/acs.est.2c08119 

Nyári, J., Magdeldin, M., Larmi, M., Järvinen, M., & Santasalo-Aarnio, A. (2020). Techno-economic barriers of an industrial-scale methanol CCU-plant. Journal of CO2 utilization, 39, 101166: https://doi.org/10.1016/j.jcou.2020.101166  

Parsons Brinckerhoff (2011). Accelerating the uptake of CCS: industrial use of captured carbon dioxide. Global CCS Institute, 260. Viitattu: 16.11.2023. Saatavissa: accelerating-uptake-ccs-industrial-use-captured-carbon-dioxide.pdf (globalccsinstitute.com)  

Podder, J., Patra, B. R., Pattnaik, F., Nanda, S., & Dalai, A. K. (2023). A review of carbon capture and valorization technologies. Energies 2023, 16(6), 2589: https://doi.org/10.3390/en16062589 

Senatore, V., Buonerba, A., Zarra, T., Oliva, G., Belgiorno, V., Boguniewicz-Zablocka, J., & Naddeo, V. (2021). Innovative membrane photobioreactor for sustainable CO2 capture and utilization. Chemosphere, 273, 129682: https://doi.org/10.1016/j.chemosphere.2021.129682  

Tilastokeskus (2023). Ilmastopäästötilinpito / 11ig — ilmastopäästöt toimialoittain, 2021. Viitattu: 2.2.2024. Saatavissa: Ilmapäästöt muuttujina Vuosi, Toimialat (TOL2008) ja kotitaloudet ja Tiedot. PxWeb (stat.fi) 

Valchev, D., & Ribarova, I. (2022). A review on the reliability and the readiness level of microalgae-based nutrient recovery technologies for secondary treated effluent in municipal wastewater treatment plants. Processes, 10(2), 399: https://doi.org/10.3390/pr10020399 

Valiokunnan lausunto MmVL 17/2023 vp. Ennakkovaikuttaminen: EU:n 2040 ilmastotavoitteen asettaminen (E 49/2023 vp). Julkaistu 8.12.2023. Viitattu: 3.1.2024. Saatavissa: MmVL 17/2023 vp (eduskunta.fi) 

Vesterinen, E. (2018). Methanol Production via CO2 Hydrogenation. Maisterintutkielma. Aalto yliopisto. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/35555/master_Vesterinen_Eero_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y