Lämpö- ja voimalaitoksissa palaa kuitupuuta
Puupolttoaineista on tullut merkittävin yksittäinen energianlähde yli neljänneksen osuudella energian kokonaiskulutuksesta. Vuonna 2022 puulla tuotettiin kaikkiaan 68 prosenttia kulutetusta uusiutuvasta energiasta.
Sivutuotteet pääosassa
Palamiseen perustumaton energiantuotanto, kuten tuuli- ja aurinkovoima, lisääntyvät tällä hetkellä vauhdilla, mutta puulla tulee olemaan vielä pitkään suuri merkitys varsinkin lämmöntuotannossa. Suomessa puuenergian käyttö on ollut myös oleellinen osa täysimääräistä puuraaka-aineen hyödyntämistä. Energiaksi on poltettu lähinnä erilaisia metsäteollisuuden sivutuotteita, kuten mustalipeää, kuorta tai purua. Näitä ei ole toistaiseksi pystytty jalostamaan sellaisiksi teollisiksi tuotteiksi, joilla olisi ollut markkinoilla riittävästi kysyntää. Suoraan metsästä polttoon on puolestaan päätynyt puuta, joka ei ole täyttänyt tukkien tai kuitupuun mitta- ja laatuvaatimuksia. Pieniläpimittaisen runkopuun keruun sisällyttäminen metsätalouden tukijärjestelmään on edistänyt nuorten talousmetsien hoitoa sekä samalla vauhdittanut siirtymää kohti vähähiilisempää energiaa.
Tuonti oli merkittävää
Kaikki poltettu puu ei ole ollut kotimaista. Vielä vuonna 2021 lämpö- ja voimalaitosten polttamasta metsähakkeesta noin viidennes eli 1,9 miljoonaa kuutiometriä oli enimmäkseen Venäjältä lähtöisin olevaa tuontihaketta. Lisäksi tuontipuuta on päätynyt energiakäyttöön ulkomaisen raakapuun jalostuksessa syntyneinä metsäteollisuuden sivutuotteina.
Kotimaisuusaste on nousussa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmat osoittivat, että vuonna 2021 puupolttoaineiden kotimaisuusaste oli kaikkiaan 83 prosenttia. Itärajan sulkeutumisen myötä vuonna 2022 kotimaisuusaste nousi 90 prosenttiin. Tänä vuonna kotimaisuusaste säilynee samalla tasolla. Molempina vuosina metsäteollisuuden sivutuotteet kattoivat ulkomaistaustaisten puupolttoaineiden käytöstä yli 60 prosenttia.
Raakapuun hinnat ovat nousseet
Itämeren alueen puumarkkinat ovat tiukat ja hintataso korkea, joten metsäteollisuuden ja energiateollisuuden katseet ovat kääntyneet kotimaan metsiin tarvittavien puumäärien hankkimiseksi. Energiapuun hinnan ja kysynnän nouseminen ovat ajaneet metsä- ja energiateollisuuden kilpailemaan osin samasta raaka-aineesta. Kehitys näkyy myös Luken puukauppatilastoissa vuoden 2022 alusta alkaen nousseina sekä toisiaan lähentyneinä energiapuun ja kuitupuun reaalihintoina. Kesän 2023 alussa kuitupuun hinnat tosin kääntyivät taas laskuun metsäteollisuuden suhdannenäkymien synkentyessä.
Useita keinoja sopeutua markkinatilanteeseen
Valtaosa Venäjältä tuodusta puusta oli koivukuitupuuta, minkä korvaaminen kotimaan havupuuvaltaisista metsistä ei ole helppoa. Metsäteollisuusyhtiöt ovat kääntäneet lehtisellulinjoja havusellulle ja vastanneet puumarkkinoiden kasvaneeseen kilpailuun laskemalla kuitupuun vähimmäisläpimittaa. Näin ne pyrkivät välttämään harvennusleimikoiden päätymistä energiaksi. Energiateollisuuteen verrattuna metsäteollisuusyhtiöiden etuna on myös se, että tuotantoa ja puunkäyttöä voidaan sopeuttaa kustannusten noustessa. Toisaalta samaan aikaan myös metsäteollisuustuotteiden kysyntä on markkinoilla laskenut. Kaakkois-Suomessa tilanne on näkynyt Stora Enson päätöksenä sulkea Sunilan sellutehdas ja Metsä Group sekä UPM ovat puolestaan toteuttaneet toimia tuotannon supistamiseksi.
Alueelliset erot ovat suuria
Energiateollisuudelle tilanne on metsäteollisuutta hankalampi, koska tarvittava energia tulee tuottaa tavalla tai toisella eikä puuta korvaavia vaihtoehtoisia polttoaineita ole juuri tarjolla. Turpeen käytöstä ollaan luopumassa nopeutetulla aikataululla ja kivihiilen käyttö kielletään. Alueelliset erot energiapuun saatavuudessa sekä hinnassa ovat suuria ja energiapuun kuljettaminen pitkien matkojen päästä voi osoittautua taloudellisesti kannattamattomaksi. Apua saatetaan saada kuitenkin rautatiekuljetuksista.
Kustannusten nousu vaikuttaa loppukäyttäjän hintaan
Yhtälö on haastava, kun kotimaisten puupolttoaineiden kysyntä on vahvistunut samanaikaisesti tarjonnan niukentuessa tuonnin ja metsäteollisuuden sivuvirtojen vähentymisen seurauksena. Lisäksi hankintaketjujen kustannukset ovat kasvaneet mm. liikennepolttoaineiden hinnan nousun myötä. Tämä on vaikuttanut voimakkaasti metsähakkeen nimelliseen laitoshintaan, joka kohosi ensimmäistä kertaa yli 30 euron lukemiin megawattituntia kohden.
Kalusto ja kertymät ohjaavat toimintaa
Kun puu ja puun korjuu maksavat yhä enemmän eivätkä paineet metsähakkeen käytölle hellitä, tulee myös järeämmän puun korjuualoista kiinnostavia energiakäytön näkökulmasta. Kun korjuun osuus metsähakkeen hinnasta nousee, saattaa kuitupuuharvennusten suurempi hehtaarikohtainen hakkuukertymä kääntää ne nuoren metsän hoidon kohteita kannattavammiksi energiapuun korjuualoiksi korkeammasta kantohinnasta huolimatta. Metsähakkeen hankintaketjujen pullonkaulana on saada riittävästi kalustoa puunkorjuuseen metsähakkeen tarpeen täyttämiseksi.
EU puuttuu peliin
Kestävyysnäkökulmasta on herättänyt huolta, että jalostuskelpoista puuta alkaa virrata polttoon. Yksi metsävarojen kestävän käytön mittareista on ollut se, että puu ohjautuu mahdollisimman korkean jalostusarvon käyttöön. EU-tasollakin asiaan halutaan puuttua ja teollisuudelle jalostuskelpoisen puun päätymistä lämpö- ja voimalaitosten kattiloihin on pyritty ehkäisemään esimerkiksi päivittämällä puupohjaisen bioenergian kestävyyskriteereitä.
Kuitupuuta palaa tai jää käyttämättä?
Mutta kuinka paljon Suomessa lopulta poltetaan teollisuuspuuta? Suoraa tilastotietoa asiasta ei ole, mutta tilastojen perusteella aiheesta voidaan tehdä tiettyjä päätelmiä. Esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana kotimaisen tukki- ja kuitupuun hakkuiden ja käytön välinen ero on kehittynyt niin, että alun perin teollisuuteen korjattua puuta näyttäisi jäävän käyttämättä keskimäärin 1,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vielä vuosina 2008–2012 määrät olivat päinvastaiset, kun puun käyttö ylitti tarjonnan 1,6 miljoonalla kuutiometrillä. Vertailuissa on otettu huomioitu kotimaisen puun vienti. Erot vaihtelevat silti vuosittain, mikä johtuu erityisesti puutavaran varastointiaikojen muutoksista.
Tukkia ei pala, mutta ohjautuu sellukattilaan
Todennäköisesti metsäteollisuudelle korjatun puun ohjautuminen polttoon on yksi tärkeä selittäjä ainespuun tarjonnan ja käytön välillä havaittaville eroille. Tähän viittaa myös se, että tilastoitu lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen käyttö ylittää selvästi kotimaan metsistä hakatun energiapuun määrään tuontihakkeenkin huomioimisen jälkeen. Poltettava ainespuu on todennäköisesti lähes pelkkää kuitupuuta, sillä tukkien hintaero kuitu- ja energiapuuhun on merkittävä. Todennäköisempi syy tukkien tarjonnan ja käytön välisten erojen selittäjäksi on tukkien ohjautuminen sellukattilaan.
Tarkkaa tietoa vaikeaa saada selville
Tilastoista ei selviä, kuinka paljon suoraan energiaksi ostetusta ja korjatusta runkopuusta olisi täyttänyt metsäteollisuuden mitta- ja laatuvaatimukset. Jos vuoden 2022 karsitun rangan ja kokopuun hakkuukertymästä eli 4,4 miljoonasta kuutiometristä esimerkiksi 20 prosenttia olisi ollut ainespuukelpoista, nousisi jalostuskelpoisen puun vuotuinen kokonaismäärä energiantuotannossa yli kahden miljoonan kuutiometrin. Jos epäilyt jalostuskelpoisen puun jopa 40 prosentin osuudesta energiapuuhakkuissa pitäisivät paikkaansa, nostaisi se arvion kolmen miljoonan kuutiometrin tuntumaan.
Kuitupuu on liian kallista poltettavaksi
Lopulta kaikki esitetyt lukemat energiaksi palavan jalostuskelpoisen puun määristä ovat silti enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Varmaa on kuitenkin se, että tällä hetkellä kuitupuutakin poltetaan metsähakkeena, mutta tilanne voi jäädä lyhytaikaiseksi. Ainespuun polttaminen on energiayhtiöille kallista ja edistänee siirtymää kohden vaihtoehtoisia energiantuotannon muotoja. Uusia suuremman mittaluokan biolämpölaitoksia Suomeen tuskin rakennetaan ja käyttöikänsä päähän tulevat laitokset korvautuvat todennäköisesti sähkökattiloilla, lämpöpumpuilla ja muilla palamiseen perustumattomilla ratkaisuilla.
Kirjoittajat ovat Luken tutkijoita.
