Metsäluonnon monimuotoisuus voidaan huomioida myös energiapuun korjuussa 

Energiateollisuus ry ja Adato järjestivät yhteistyössä Tapion kanssa kaksiosaisen luonnonhoitokoulutuksen, joka koostui webinaarista ja maastopäivästä. Maastopäivä pidettiin 9.10. syysmyrskyn uhan alla – retken keli osoittautui kuitenkin mainettaan paremmaksi. Maastokohteet sijaitsivat Sipoon ja Keravan alueilla. Kouluttajiksi maastopäivään tulivat Tapiosta johtavana asiantuntijana toimiva Lauri Saaristo sekä luonnonhoidon asiantuntija Teemu Huikuri. 

Ammattitaito olennaisessa roolissa 

Aamupäivän maastokohteilla tutustuttiin erityisesti nuoren metsän hoidossa huomioitaviin seikkoihin ja niiden toteutukseen esimerkein. Toteutukseen asti viety luontopositiivisuus vaatii ammattitaitoa leimikon suunnittelijalta ja koneenkuljettajalta sekä mielenkiintoa metsänomistajalta. Metsien luonnonhoidon tueksi on kuitenkin saatavilla paljon tietoa. Yleisesti Suomessa metsänhoidon toimenpiteiden yhteydessä toteutettava luonnonhoito järjestyy metsäsertifioinnilla. 

Päivityksiä sertifiointijärjestelmiin 

Suomessa yleisesti käytettävimmät metsäsertifikaatit PEFC ja FSC nousivat maastossa vertailtavaksi tehtyjen toimien rinnalle. Molempiin sertifiointijärjestelmiin on tehty päivitys vuonna 2023 vastaamaan paremmin luonnonhoidon tarpeisiin tänä päivänä. Molempien päivityksissä korostetiin kuolleen puun lisäämistä metsissä. 

Keinot eivät rajoitu sertifikaattien kriteereihin 

Sertifikaateilla pyritään standardeihin, joilla turvataan metsien monimuotoisuus. Ne asettavat metsän hoidolle kriteereitä, joita voidaan soveltaa pääsääntöisesti kaikissa metsissä. Kriteerit asettavat vaatimuksia esimerkiksi säästöpuiden määristä sekä vesistöjen suojavyöhykkeistä. Metsän lajistoa voidaankin turvata hyvin jättämällä tärkeimmät elinympäristöt käsittelyn ulkopuolelle sekä varmistamalla rakennepiirteiden säilymistä metsissä. Riittävä luonnon huomiointi hakkuissa silti edellyttää perehtymistä kunkin leimikon erityispiirteisiin – samat keinot eivät ole välttämättä parhaita mahdollisia, saati toteutettavissa kaikkialla.  

Leimikon erityispiirteenä Sipoossa tutustuttiin puustoiseen kallioalueeseen, jonka suojelua ei edellytetä laeissa tai sertifikaattijärjestelmissä. Sijoittamalla säästöpuuryhmät tällaisiin paikkoihin voidaan kuitenkin yhtäaikaisesti suojella elinympäristöjä ja säästyä metsän uudistamiselta, joka voi olla hidasta ja kannattamatonta. 

Toimenpiteitä sertifiointien ulkopuolelta 

Koulutuksessa tutustuttiin myös muihin ratkaisuihin, joita ei edellytetä sertifikaattijärjestelmissä. Osana aamupäivän kierrosta tarkasteltiin runsaasti harvennettua pellonreuna-aluetta. Muuta aluetta runsaammalla harvennuksella on tarkoitus luoda pellon ja metsän välinen valoinen vaihettumisvyöhyke, jossa on kasvuedellytykset kukkiville ja marjaa tekeville kasveille. Näin voidaan metsien luonnonhoidolla tukea myös pölyttäjiä. Ne puolestaan edesauttavat maataloutta. Pellonreunakaistale jatkui lehtona, johon oli tehty sen erityispiirteet huomioiva harvennus. Lehtojen luonnonhoidossa voidaan harventamalla parantaa valo-olosuhteita esimerkiksi vähentämällä kuusien määrää. Alueella esiintyvä puulajien määrä tulisi säilyttää ennallaan harvennuksen yli, kuten muissakin metsissä. Kuviolla oli myös jätetty koskematon vyöhyke kostean uoman ympärille. 

Säästöpuita ja tekopökkelöitä 

Iltapäivällä maastopäivä jatkui kovenevaa tuulta uhmaten päätehakkuuaukolle, jossa korjattiin myös energiapuuta. Kohteella todistettiin runsasta säästöpuutoteutusta ja kallioiden huipulle sijoittuneita säästöpuuryhmiä. Kohteelle tehtiin myös tekopökkelöitä – niiden tekemistä edellytetään PEFC-sertifikaatissa, jos lahopuuta ei ole kohteella valmiiksi. 

Kymppikohde tarkastelussa 

Päivän lopuksi suunnattiin puronvarsikohteeseen, joka on säilynyt suojeltuna ns. kymppikohteena eli sen ominaispiirteiden turvaaminen on pitkään perustunut metsälain 10 §:ään. Puro mutkitteli luonnontilaisten purojen tapaan. Sitä ympäröivän suojakaistan kasvillisuus oli runsasravinteisuutta ilmentävää, mikä on tyypillistä pienvesistöelinympäristöille. Kouluttajien mukaan vesistöjen tulviessa keväisin ravinteet pääsevät leviämään ympäröivään maahan – ja vesistöjen reunoilla kasvavat lehtipuut puolestaan jatkavat ravinnekiertoa tiputtamalla lehtiä veteen. 

Lakimuutokset haastavat 

Viimeisellä kohteella kurssilaiset saivat osallistua tehtävän ratkaisuun. Metsälain nojalla on pitkään suojeltu monien erityisen tärkeiden elinympäristöjen, kuten puronvarsien, erityispiirteitä. Kun metsälaki päivitettiin 2013, sen erityisen tärkeisiin elinympäristöihin muutettiin pienialaisuus lakisääteiseksi kriteeriksi. Tämän seurauksena suurialaiset metsälakikohteet menettivät suojelustatuksensa. Näistä entisistä metsälakikohteista ei jää tietojälkeä, kun tietopäivitystä toteutetaan – miten nämä elinympäristöt voidaan turvata jatkossa? 

Käytännön lisäksi teoriaa 

Maastopäivää edelsi koulutuksen teoriaosuus, joka järjestettiin webinaarina 1.10. ja kouluttajana toimi Tapiossa kehittämispäällikkönä toimiva Matti Maajärvi. Kolmituntinen infopaketti koostui kattavasti metsänhoidon luonnon monimuotoisuuteen tähtäävistä keinoista, lainsäädännöllisitä velvoitteista ja sertifiointien asettamista kriteereistä. Webinaarissa perehdyttiin siihen, miten toimenpiteet vaikuttavat metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi esimerkiksi taloudelliseen näkökulmaan. Webinaari keskittyi erityisesti energiapuun hankintaan – nuoren metsän hoitoon sekä hakkuutähteiden keruun vaikutuksiin. Sertifiointipainotus näkyi perehtymällä syvällisemmin juuri PEFC- ja FSC-sertifikaattien tuomiin kriteereihin ja niiden vertautumiseen keskenään. Adaton ja Energiateollisuus ry:n luonnonhoitokoulutuksia järjestetään joka toinen vuosi. 

Kirjoittaja osallistui koulutukseen ja toimii Bioenergia ry:ssä luonnon monimuotoisuustyöstä vastaavana metsäasiantuntijana. Artikkeli julkaistaan myös Energiauutisissa.